What do you think?
Rate this book
Perinpohjainen tutkimus
Daniil Harms (1905-1943) oli neuvostoliittolainen kirjailija, absurdisti, joka tuli tunnetuksi poskettomista kertomuksistaan.
Perinpohjaisessa tutkimuksessa proosalastut käyvät omaelämäkerrallisemmiksi, ja niistä liikutaan näyttämötekstien kautta yksityiskirjeisiin. Harmsille ominainen kynänjälki säilyy kuitenkin kautta linjan. Todellinen ihminen tuntuu katoavan avantgardetaiteilijan ja roolinrakentajan taakse. Ta kenties mitään todellista ei olekaan?
Jukka Mallinen on kirjoittanut teokseen laajat jälkisanat, joissa kuvaillaan Harmsin ja hänen kirjailijatovereidensa teoksia, estetiikkaa, elämäntarinoita ja Oberiuttien ryhmän tuhoutumista Stalinin repressioihin. Teos sisältää myös Oberiuttien manifestin ensimmäistä kertaa suomeksi käännettynä.
Perinpohjaisen tutkimuksen on suomentanut ja valikoinut Mika Rassi.
Perinpohjaisessa tutkimuksessa proosalastut käyvät omaelämäkerrallisemmiksi, ja niistä liikutaan näyttämötekstien kautta yksityiskirjeisiin. Harmsille ominainen kynänjälki säilyy kuitenkin kautta linjan. Todellinen ihminen tuntuu katoavan avantgardetaiteilijan ja roolinrakentajan taakse. Ta kenties mitään todellista ei olekaan?
Jukka Mallinen on kirjoittanut teokseen laajat jälkisanat, joissa kuvaillaan Harmsin ja hänen kirjailijatovereidensa teoksia, estetiikkaa, elämäntarinoita ja Oberiuttien ryhmän tuhoutumista Stalinin repressioihin. Teos sisältää myös Oberiuttien manifestin ensimmäistä kertaa suomeksi käännettynä.
Perinpohjaisen tutkimuksen on suomentanut ja valikoinut Mika Rassi.
- GenresShort StoriesFiction
221 pages, Paperback
First published January 1, 2008
1 person is currently reading
22 people want to read
About the author
Daniil Kharms
232books398followersDaniil Ivanovich Yuvachev (Даниил Хармс) was born in St. Petersburg, into the family of Ivan Yuvachev, a well known member of the revolutionary group, The People's Will. By this time the elder Yuvachev had already been imprisoned for his involvement in subversive acts against the tsar Alexander III and had become a religious philosopher, acquaintance of Anton Chekhov during the latter's trip to Sakhalin.
Daniil invented the pseudonym Kharms while attending high school at the prestigious German "Peterschule". While at the Peterschule, he learned the rudiments of both English and German, and it may have been the English "harm" and "charm" that he incorporated into "Kharms". Throughout his career Kharms used variations on his name and the pseudonyms DanDan, Khorms, Charms, Shardam, and Kharms-Shardam, among others. It is rumored that he scribbled the name Kharms directly into his passport.
In 1924, he entered the Leningrad Electrotechnicum, from which he was expelled for "lack of activity in social activities". After his expulsion, he gave himself over entirely to literature. He joined the circle of Aleksandr Tufanov, a sound-poet, and follower of Velemir Khlebnikov's ideas of zaum (or trans-sense) poetry. He met the young poet Alexander Vvedensky at this time, and the two became close friends and inseparable collaborators.
In 1927, the Association of Writers of Children's Literature was formed, and Kharms was invited to be a member. From 1928 until 1941, Kharms continually produced children's works and had a great success.
In 1928, Daniil Kharms founded the avant-garde collective OBERIU, or Union of Real Art. He embraced the new movements of Russian Futurism laid out by his idols, Khlebnikov, Kazimir Malevich, and Igor Terentiev, among others. Their ideas served as a springboard. His aesthetic centered around a belief in the autonomy of art from real world rules and logic, and the intrinsic meaning to be found in objects and words outside of their practical function.
By the late 1920s, his antirational verse, nonlinear theatrical performances, and public displays of decadent and illogical behavior earned Kharms � who always dressed like an English dandy with a calabash pipe � the reputation of being a talented but highly eccentric “fool� or “crazy-man� in Leningrad cultural circles.
Even then, in the late 20s, despite rising criticism of the OBERIU performances and diatribes against the avant-garde in the press, Kharms nurtured a fantasy of uniting the progressive artists and writers of the time (Malevich, Filonov, Terentiev, Vladimir Mayakovsky, Kaverin, Zamyatin) with leading Russian Formalist critics (Tynianov, Shklovsky, Eikhenbaum, Ginzburg, etc.,) and a younger generation of writers (all from the OBERIU crowd—Alexander Vvedensky, Konstantin Vaginov, Nikolai Zabolotsky, Igor Bakhterev), to form a cohesive cultural movement of Left Art. Needless to say it didn't happen that way.
Kharms was arrested in 1931 together with Vvedensky, Tufanov and some other writers, and was in exile from his hometown (forced to live in the city of Kursk) for most of a year. He was arrested as a member of "a group of anti-Soviet children's writers", and some of his works were used as an evidence. Soviet authorities, having become increasingly hostile toward the avant-garde in general, deemed Kharms� writing for children anti-Soviet because of its absurd logic and its refusal to instill materialist and social Soviet values.
He continued to write for children's magazines when he returned from exile, though his name would appear in the credits less often. His plans for more performances and plays were curtailed, the OBERIU disbanded, and Kharms receded into a very private writing life. He wrote for the desk drawer, for his wife, Marina Malich, and for a small group of friends, the �
Daniil invented the pseudonym Kharms while attending high school at the prestigious German "Peterschule". While at the Peterschule, he learned the rudiments of both English and German, and it may have been the English "harm" and "charm" that he incorporated into "Kharms". Throughout his career Kharms used variations on his name and the pseudonyms DanDan, Khorms, Charms, Shardam, and Kharms-Shardam, among others. It is rumored that he scribbled the name Kharms directly into his passport.
In 1924, he entered the Leningrad Electrotechnicum, from which he was expelled for "lack of activity in social activities". After his expulsion, he gave himself over entirely to literature. He joined the circle of Aleksandr Tufanov, a sound-poet, and follower of Velemir Khlebnikov's ideas of zaum (or trans-sense) poetry. He met the young poet Alexander Vvedensky at this time, and the two became close friends and inseparable collaborators.
In 1927, the Association of Writers of Children's Literature was formed, and Kharms was invited to be a member. From 1928 until 1941, Kharms continually produced children's works and had a great success.
In 1928, Daniil Kharms founded the avant-garde collective OBERIU, or Union of Real Art. He embraced the new movements of Russian Futurism laid out by his idols, Khlebnikov, Kazimir Malevich, and Igor Terentiev, among others. Their ideas served as a springboard. His aesthetic centered around a belief in the autonomy of art from real world rules and logic, and the intrinsic meaning to be found in objects and words outside of their practical function.
By the late 1920s, his antirational verse, nonlinear theatrical performances, and public displays of decadent and illogical behavior earned Kharms � who always dressed like an English dandy with a calabash pipe � the reputation of being a talented but highly eccentric “fool� or “crazy-man� in Leningrad cultural circles.
Even then, in the late 20s, despite rising criticism of the OBERIU performances and diatribes against the avant-garde in the press, Kharms nurtured a fantasy of uniting the progressive artists and writers of the time (Malevich, Filonov, Terentiev, Vladimir Mayakovsky, Kaverin, Zamyatin) with leading Russian Formalist critics (Tynianov, Shklovsky, Eikhenbaum, Ginzburg, etc.,) and a younger generation of writers (all from the OBERIU crowd—Alexander Vvedensky, Konstantin Vaginov, Nikolai Zabolotsky, Igor Bakhterev), to form a cohesive cultural movement of Left Art. Needless to say it didn't happen that way.
Kharms was arrested in 1931 together with Vvedensky, Tufanov and some other writers, and was in exile from his hometown (forced to live in the city of Kursk) for most of a year. He was arrested as a member of "a group of anti-Soviet children's writers", and some of his works were used as an evidence. Soviet authorities, having become increasingly hostile toward the avant-garde in general, deemed Kharms� writing for children anti-Soviet because of its absurd logic and its refusal to instill materialist and social Soviet values.
He continued to write for children's magazines when he returned from exile, though his name would appear in the credits less often. His plans for more performances and plays were curtailed, the OBERIU disbanded, and Kharms receded into a very private writing life. He wrote for the desk drawer, for his wife, Marina Malich, and for a small group of friends, the �
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 3 of 3 reviews
July 27, 2011
Daniil Harmsiin voi aina luottaa, vaikka mies onkin täysin arvaamaton. Ei ole Sattumien ylittänyttä, mutta lähelle tämä kirja pääsee. Lopun henkilökohtaiset kirjeet eivät jokainen välttämättä puolla paikkaansa tässä kirjassa, mutta alun lyhyet kertomukset ovat silkkaa neroutta ja näytelmä Elisabeth Bäng on myös kutkuttavaa luettavaa. Näin siksi, että kerronnan ja tarinankuljetuksen kaikki totutut keinot on hylätty ja mitä tahansa voi tapahtua. Repliikit eivät välttämättä liity toisiinsa millään tavalla tai ainakin niiden yhteyden löytämiseen tarvittaisiin perinpohjaista tutkimusta. Lopun elämänkerta oli mielenkiintoinen.
On toinen asia sanoa: "Pankaa merkille, mitä tapahtuu tällä hetkellä". -- Esimerkiksi: yksi, kaksi, kolme! Mitään ei tapahtunut! Näin olen pannut merkille hetken, jona mitään ei tapahtunut."
On toinen asia sanoa: "Pankaa merkille, mitä tapahtuu tällä hetkellä". -- Esimerkiksi: yksi, kaksi, kolme! Mitään ei tapahtunut! Näin olen pannut merkille hetken, jona mitään ei tapahtunut."
April 6, 2024
Kokoelma oli melko säpäleinen ja tuntui loppuun edetessään erilaisten ylijäämien koosteelta, minkä vuoksi Harmsiin tutustumista ei ehkä kannata tästä kokoelmasta aloittaa. Etenkään loppupään kirjeet ja Mallisen historiakatsaus oberiutteihin eivät nimittäin jätä jälkeensä sitä villiä riehakkuutta ja oivalluksen tunnetta, jonka Harmsin kirjallisten tekstien lukeminen monesti aiheuttaa.
Kiinnostuneet saavat toisaalta Mallisen jälkisanoista varsin perusteellisen selvityksen Harmsin aikalaisista ja senaikaisesta Neuvostoliiton tilanteesta. Aikalaisten kirjoituksia on käyty läpi niin perinpohjaisesti (nimi on enne), että jatkolukemistoa riittää. Kirjeosuus puolestaan toimii lähinnä kuriositeettina heille, joille myös vastaanottajat ovat tuttuja tai joita Harmsin ajan kirjallisuuspiirit kiinnostavat, sillä muuten ne ovat melko tavallisia kirjeitä. Esimerkiksi minulle ne eivät tuoneet suurta lisäarvoa muuten kuin nuuskintamielessä.
Näyttämöteoksista minua ilahdutti eniten Kolmen kyyhkyläisen baletti, aukikirjoitettu koreografia. Miltä näyttäisi "päiden tanssi"? Entäpä kouristuksenomainen liike seuraavaan soluun lavalla? Tahdon nähdä! Novelleista ilahduttavia oivalluksia toivat "Kuinka helppoa ihmisen onkaan..." ja vesivadin tuijottelu, "Eräälle ranskalaiselle annettiin lahjaksi..." ja alituinen tyytymättömyys sekä Olen päättänyt kannella eräästä seurueesta... ja hetkeen tarttumisen mahdottomuus:
"On toinen asia sanoa: Pankaa merkille, mitä tapahtuu tällä hetkellä". Tämä on kokonaan toinen asia.
Esimerkiksi: yksi, kaksi, kolme! Mitään ei tapahtunut! Näin olen pannut merkille hetken, jona mitään ei tapahtunut."
Kiinnostuneet saavat toisaalta Mallisen jälkisanoista varsin perusteellisen selvityksen Harmsin aikalaisista ja senaikaisesta Neuvostoliiton tilanteesta. Aikalaisten kirjoituksia on käyty läpi niin perinpohjaisesti (nimi on enne), että jatkolukemistoa riittää. Kirjeosuus puolestaan toimii lähinnä kuriositeettina heille, joille myös vastaanottajat ovat tuttuja tai joita Harmsin ajan kirjallisuuspiirit kiinnostavat, sillä muuten ne ovat melko tavallisia kirjeitä. Esimerkiksi minulle ne eivät tuoneet suurta lisäarvoa muuten kuin nuuskintamielessä.
Näyttämöteoksista minua ilahdutti eniten Kolmen kyyhkyläisen baletti, aukikirjoitettu koreografia. Miltä näyttäisi "päiden tanssi"? Entäpä kouristuksenomainen liike seuraavaan soluun lavalla? Tahdon nähdä! Novelleista ilahduttavia oivalluksia toivat "Kuinka helppoa ihmisen onkaan..." ja vesivadin tuijottelu, "Eräälle ranskalaiselle annettiin lahjaksi..." ja alituinen tyytymättömyys sekä Olen päättänyt kannella eräästä seurueesta... ja hetkeen tarttumisen mahdottomuus:
"On toinen asia sanoa: Pankaa merkille, mitä tapahtuu tällä hetkellä". Tämä on kokonaan toinen asia.
Esimerkiksi: yksi, kaksi, kolme! Mitään ei tapahtunut! Näin olen pannut merkille hetken, jona mitään ei tapahtunut."
January 5, 2018
Olipas omituisten oberiuttien opus. Plussaa Jukka Mallisen laajasta kirjallishistoriallisesta katsauksesta ja taustatiedoista, miinusta Savukeitaalle paskasta, jo ensi lukemisella, rikki paukahtelevasta sidoksesta. Noin kaksi ja puoli tähteä. Osin kiinnosteli, mutta toisaalta sitten taas datsun.
Displaying 1 - 3 of 3 reviews
Can't find what you're looking for?
Get help and learn more about the design.