What do you think?
Rate this book
The Wit and Wisdom of Ozzy Osbourne
All Aboard the Crazy TrainThis is Ozzy Osbourne in all his raw and unfiltered glory; four decades worth of his best quotes, oddest observations, risqué retorts, and yes, even articulate ponderings. Ozzy might come across as a nutter (and rightly so), but when you sit down and seriously consider what he's saying . . . well, he's f**king Ozzy Osbourne and he's got things to say!The Prince of Darkness sounds off on various topics •Black "We thought, Let's scare the whole f**king planet with music."•Drugs and "I was always a miserable drunk."•� "I still take medication, but not for fun."•� "I don't know who Ozzy is. I wake up a new person every day."The Wit & Wisdom of Ozzy Osbourne reveals Ozzy's philosophy of life and reflects the spirit of the man who made Black Sabbath famous, Christian groups frightened, and The Osbournes–a hit reality TV show.
- GenresNonfictionMusicBiography
178 pages, Kindle Edition
First published January 1, 2010
10 people are currently reading
46 people want to read
About the author
Dave Thompson
259books40followersEnglish author Dave Thompson has spent his entire working life writing biographies of other people, but is notoriously reluctant to write one for himself. Unlike the subjects of some of his best known books, he was neither raised by ferrets nor stolen from gypsies. He has never appeared on reality TV (although he did reach the semi finals of a UK pop quiz when he was sixteen), plays no musical instruments and he can’t dance, either.
However, he has written well over one hundred books in a career that is almost as old as U2’s� whom he saw in a club when they first moved to London, and memorably described as “okay, but they’ll never get any place.� Similar pronouncements published on the future prospects of Simply Red, Pearl Jam and Wang Chung (oh, and Curiosity Killed The Cat as well) probably explain why he has never been anointed a Pop Culture Nostradamus. Although the fact that he was around to pronounce gloomily on them in the first place might determine why he was recently described as “a veteran music journalist.�
Raised on rock, powered by punk, and still convinced that “American Pie� was written by Fanny Farmer and is best played with Meatloaf, Thompson lists his five favorite artists as old and obscure; his favorite album is whispered quietly and he would like to see Richard and Linda Thompson’s “I Want To See The Bright Lights Tonight� installed as the go-to song for the sad, sappy ending for every medical drama on TV.
Kurt Cobain, Phil Collins, Alice Cooper, Joan Jett, David Bowie, John Travolta, Eric Clapton, Jackson Browne, Bob Marley, Roger Waters and the guy who sang that song in the jelly commercial are numbered among the myriad artists about whom Thompson has written books; he has contributed to the magazines Rolling Stone, Alternative Press, Mojo and Melody Maker; and he makes regular guest appearances on WXPN’s Highs in the Seventies show.
However, he has written well over one hundred books in a career that is almost as old as U2’s� whom he saw in a club when they first moved to London, and memorably described as “okay, but they’ll never get any place.� Similar pronouncements published on the future prospects of Simply Red, Pearl Jam and Wang Chung (oh, and Curiosity Killed The Cat as well) probably explain why he has never been anointed a Pop Culture Nostradamus. Although the fact that he was around to pronounce gloomily on them in the first place might determine why he was recently described as “a veteran music journalist.�
Raised on rock, powered by punk, and still convinced that “American Pie� was written by Fanny Farmer and is best played with Meatloaf, Thompson lists his five favorite artists as old and obscure; his favorite album is whispered quietly and he would like to see Richard and Linda Thompson’s “I Want To See The Bright Lights Tonight� installed as the go-to song for the sad, sappy ending for every medical drama on TV.
Kurt Cobain, Phil Collins, Alice Cooper, Joan Jett, David Bowie, John Travolta, Eric Clapton, Jackson Browne, Bob Marley, Roger Waters and the guy who sang that song in the jelly commercial are numbered among the myriad artists about whom Thompson has written books; he has contributed to the magazines Rolling Stone, Alternative Press, Mojo and Melody Maker; and he makes regular guest appearances on WXPN’s Highs in the Seventies show.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 9 of 9 reviews
December 18, 2013
Ensinnäkin Ozzystä kertova kirja on aivan kökkö. Toisekseen suomennos ”Ozzy Osbourne. Omin silmin� alkuperäisestä ”The Wit and Wit of Ozzy Osbourne� on surkea niin kuin leffakäännöksetkin useimmiten.
Kirjan alkuperäinen nimi johtaa lukijan pahasti harhaan. Jokaisen kolmentoista luvun loppuun - tai oikeastaan pääsisältönä - on lisätty lähinnä kokapilvessä ja kännissä heitettyjä letkautuksia, jotka eivät yllä edes nykäsmatin tasolle. Suurin osa mukamas Ozzyn lainauksista löytyy Wikisitaateista. Missään vaiheessa lukijalle ei tule käsitystä, että tekijä olisi haastatellut kirjansa kohdetta saati edes nähnyt tätä. Kuvituskin on suurimmaksi osaksi entuudestaan tuttua levy-yhtiöiden kamaa.
Niin kuin bändi- ja artistihistoriikeissa on tapana, viitataan lyhyesti myös lapsuuteen ja nuoruuteen. Lukija talutetaan pikaisesti birminghamilaiseen lähiöön ja duunariperheeseen. Kavereina olikin Geezer Butler, Iommi ja kumppanit. Bändin nimi Black Sabbath on peräisin Mario Bavan leffasta 1963, mutta entistä Earth-nimeä ei selitetä mitenkään - eikä myöskään mitään muutakaan biisien syntymisestä niiden merkityksestä tai historiasta. Ainoastaan Paranoidista sanotaan parilla virkkeellä, että ”joku� tuottaja pyysi kundeja jammailemaan muutaman minuutin, ja tekivätkin sitten heviklassikon.
Monet luvut ovat harhaanhohtavia niin kuin neljäs: ”Mies joka keksi metallimusiikin.� Samassa luvussa on niin Led Zeppelin, BÖC ja monet muut, ja lukijan annetaan itse päättää, onko väitteessä mitään perää. Missään vaiheessä ei myöskään eritellä staran suhdetta bändinsä jäseniin, saati muihin. Yhdessä kohtaa viitataan, että Zappa diggasi Supernautista ja että Ronnie James Dio oli Ozzyn mielestä vain jenkkikääpiö.
Potkuja bändistä ei selitetä eikä myöskään suhdetta ensimmäiseen vaimoon Thelmaan kuin ohimennen, samoin kuitataan yhteinen tarina Sharonin kanssa. Sen verran tosin raapaistaan pintaa, että neiti Ardenin isä oli ollut Black Sabbathin manageri.
2000-luvun alussa ollut MTV:n tosi-tv-hairahduskin saa mainintoja, ja suhde Jumalaan ja rinnassa usein roikkuvaan ristiin: ”Mä oon yrittänyt lukea Raamattua mutta mulla on lukihäiriö.�
Itsekin muutaman kerran bändin ja artistin nähneenä kuvittelin, että olisin saanut jotain lisäinfoa heavyikonista, mutta aika nopeasti huomasin, että toive jäi turhaksi. Silti aika usein lenkille lähtiessä Spotifyn soittolistalta valikoituu tunnelman mukaan jokin BS:n tai Ozzyn klassikkolevy tai kokoelma.
Kirja on ajanhukkaa eikä tuo mitään uutta, mitä ei olisi netissä tai jo julkaistuissa historiikeissa. Yhdessäkin tähdessä on puolet liikaa.
Kirjan alkuperäinen nimi johtaa lukijan pahasti harhaan. Jokaisen kolmentoista luvun loppuun - tai oikeastaan pääsisältönä - on lisätty lähinnä kokapilvessä ja kännissä heitettyjä letkautuksia, jotka eivät yllä edes nykäsmatin tasolle. Suurin osa mukamas Ozzyn lainauksista löytyy Wikisitaateista. Missään vaiheessa lukijalle ei tule käsitystä, että tekijä olisi haastatellut kirjansa kohdetta saati edes nähnyt tätä. Kuvituskin on suurimmaksi osaksi entuudestaan tuttua levy-yhtiöiden kamaa.
Niin kuin bändi- ja artistihistoriikeissa on tapana, viitataan lyhyesti myös lapsuuteen ja nuoruuteen. Lukija talutetaan pikaisesti birminghamilaiseen lähiöön ja duunariperheeseen. Kavereina olikin Geezer Butler, Iommi ja kumppanit. Bändin nimi Black Sabbath on peräisin Mario Bavan leffasta 1963, mutta entistä Earth-nimeä ei selitetä mitenkään - eikä myöskään mitään muutakaan biisien syntymisestä niiden merkityksestä tai historiasta. Ainoastaan Paranoidista sanotaan parilla virkkeellä, että ”joku� tuottaja pyysi kundeja jammailemaan muutaman minuutin, ja tekivätkin sitten heviklassikon.
Monet luvut ovat harhaanhohtavia niin kuin neljäs: ”Mies joka keksi metallimusiikin.� Samassa luvussa on niin Led Zeppelin, BÖC ja monet muut, ja lukijan annetaan itse päättää, onko väitteessä mitään perää. Missään vaiheessä ei myöskään eritellä staran suhdetta bändinsä jäseniin, saati muihin. Yhdessä kohtaa viitataan, että Zappa diggasi Supernautista ja että Ronnie James Dio oli Ozzyn mielestä vain jenkkikääpiö.
Potkuja bändistä ei selitetä eikä myöskään suhdetta ensimmäiseen vaimoon Thelmaan kuin ohimennen, samoin kuitataan yhteinen tarina Sharonin kanssa. Sen verran tosin raapaistaan pintaa, että neiti Ardenin isä oli ollut Black Sabbathin manageri.
2000-luvun alussa ollut MTV:n tosi-tv-hairahduskin saa mainintoja, ja suhde Jumalaan ja rinnassa usein roikkuvaan ristiin: ”Mä oon yrittänyt lukea Raamattua mutta mulla on lukihäiriö.�
Itsekin muutaman kerran bändin ja artistin nähneenä kuvittelin, että olisin saanut jotain lisäinfoa heavyikonista, mutta aika nopeasti huomasin, että toive jäi turhaksi. Silti aika usein lenkille lähtiessä Spotifyn soittolistalta valikoituu tunnelman mukaan jokin BS:n tai Ozzyn klassikkolevy tai kokoelma.
Kirja on ajanhukkaa eikä tuo mitään uutta, mitä ei olisi netissä tai jo julkaistuissa historiikeissa. Yhdessäkin tähdessä on puolet liikaa.
April 8, 2018
Something to read while taking a dump.
January 2, 2012
This book has little substance. It's a collection of quotes by Ozzy, taken from magazine interviews and books. They are loosely held together by snippets of information given to us by the author at the start of each chapter. Some of these quotes, taken out of context, make Ozzy sound far more sinister than he's ever been.
I am a big Ozzy fan but this book bored me. Nothing here is new. Much of this can be found in Ozzy's autobiography - 'I Am Ozzy' - which is far more entertaining.
I am a big Ozzy fan but this book bored me. Nothing here is new. Much of this can be found in Ozzy's autobiography - 'I Am Ozzy' - which is far more entertaining.
April 29, 2014
If you have read " I Am Ozzy", you don't need to read this book. This is a collection of quotes by Ozzy and you have read most of them. Besides, there are some similar quotes on different chapters. I think it was like "a dilute I Am Ozzy".
April 23, 2019
Great if you can ignore typos.
This would have been given 5 stars of there weren't so many typos, misspellings, random spaces, and words tied together. The content is great, but some is repeated and seems disorderly at times. Despite the hassle of readability, I loved this book.
This would have been given 5 stars of there weren't so many typos, misspellings, random spaces, and words tied together. The content is great, but some is repeated and seems disorderly at times. Despite the hassle of readability, I loved this book.
February 5, 2019
Other books of Ozzy are better. Dont bother to read.
April 2, 2020
2.5/5.0
January 11, 2012
After having read "I am Ozzy", this book was such a let down. I am a huge fan of Ozzy and Black Sabbath and figured anything about them would be a great read, but this book fell short. It wasn't terrible.... it just wasn't well written. In fact, there is very little "writing" IN the book...... it is made up mostly of quotes from (mostly) Ozzy.........all taken out of context and just thrown together. I really was disappointed. Definitely recommend you reading "I am Ozzy". Leave this one alone!
October 6, 2012
Bathroom read for fans only. Nothing earth-shattering here for a true Ozzy fan. Keep it on the toilet tank next to "Uncle John's Bathroom Reader"....
Displaying 1 - 9 of 9 reviews
Can't find what you're looking for?
Get help and learn more about the design.