Atlantin aalloilla saapuvat suurimmat salaisuudet.
1995: Islannin Länsivuonoilla katoaa nuori saksalainen nainen, Ruth Weider, mutta kukaan ei tunnu kaipaavan häntä. Tapaus unohtuu nopeasti, sillä kyläläisistä ei ole mitenkään epätavallista, että Islantiin tulleet ulkomaalaiset lähtevät omille teilleen. Lisäksi poliisi on samaan aikaan kiireinen kohtalokkaan autokolarin ja kahden merestä nostetun ruumiin tutkimuksen parissa.
2022: Rikosetsivä Hildur Rúnarsdóttirin arki on pitkästä aikaa rauhallista, ja hän on käynyt surffauslomalla Havaijilla. Elämä tuntuu olevan mallillaan: lapsuudenkodin remontti etenee, ja kollega ja ystävä Jakob Johansson on muuttanut pysyvästi Islantiin. Hildur käy säännöllisesti vanhainkodissa tapaamassa perhetuttavaansa Helgaa, mutta vähitellen vanhoja muistellessa alkaa paljastua uusia, yllättäviä asioita Rakel-äidistä. Samaan aikaan kesäiseen Ísafjörðuriin saapuva, suuria turistimassoja kuljettava risteilyalus tuo mukanaan ongelmia, jotka koettelevat Hildurin oikeustajua.
Satu Rämö (s. 1980) on Islannissa asuva kirjailija ja ekonomi. Hildur-sarja on ollut poikkeuksellisen suuri menestys joka mittarilla. Hildurista on tekeillä TV-sarja ja näytelmä, ja sarjan käännösoikeuksia on myyty yli kymmeneen maahan, muun muassa Saksaan, Isoon-Britanniaan, Ranskaan ja kaikkiin Pohjoismaihin. Rakel on sarjan 4. osa.
My name is Satu Rämö. I'm a Finnish-Icelandic author of the nordic blue crime book series called HILDUR.
Here you can find my interview in Guardian:
I was born in Finland in 1980 and moved to Iceland twenty years ago and started writing books.
I have published numerous bestselling, prizewinning non-fiction titles in my native Finland, ranging from travel guides to Iceland, to inspirational memoirs and an Icelandic knitting book.
My crime fiction debut Hildur (2022) changed the game for me as an author, totally. HILDUR-series is Icelandic-Finnish nordic blue crime fiction that takes place in a small village in the Westfjords of Iceland. Nordic blue is similar to nordic noir but more human. The stories are from the darker sides of the Nordic society but they also follow how people are dealing with each other in life in general.
HILDUR books are Der Spiegel bestselling titles in Germany. Finland’s #1 bestselling series with over 600,000 copies sold to date. The publishing rights have been sold to several territories including UK, Germany, The Netherlands, France, Spain, Nordics, Estonia and Latvia.
HILDUR books are Der Spiegel bestselling titles in Germany. Finland’s #1 bestselling series with over 600,000 copies sold to date. The publishing rights have been sold to several territories including UK, Germany, The Netherlands, France, Spain, Nordics, Estonia and Latvia.
Finnish Take Two Studios will shoot the HILDUR series in Iceland with an Icelandic co-production.
Turku City Theather stages HILDUR on their Main Stage in autumn 2024.
I just love writing!
Hopefully you like my HILDUR books. I hope to hear from you! You can chat me your thoughts in Instagram at @satu_ramo
All the best from the Westfjords of Iceland, at the end of the road
Satu Rämö
PS: ...and here are some awards & nominations I've got so far: Nominee BookBeat Crime Fiction Author of the Year 2024 (tba in the end of October �24) Winner Storytel Award 2024 (for Rosa & Björk) Winner Nextory E-Book Prize for Fiction 2023 (for Hildur) Winner Adlibris Award 2023 (for Rosa & Björk) Winner Supla Audiobook of the Year 2023 (for Hildur) Winner BookBeat Newcomer of the Year 2022 Nominee ‘Johtolanka� Prize 2023 (for Rosa & Björk) Nominee, ThrillZone Awards 2023/Netherlands, category best translated crime fiction debut (for Hildur) Nominee ‘Tulenkantaja� Finnish Literary Export Prize 2022 (for Hildur)
Juoneltaan sarjan toistaiseksi ehkä parhaiten kasassa pysyvä osa, vaikka hype ylipäätään on kovempi kuin varsinaiset kirjalliset ansiot. Irralliset infopläjäykset onneksi vähentymään päin. Useita suomen kielen stipluja ja epäloogisuuksia jälleen, niistä kustannustoimittajalle kasa pyyhkeitä. Kokonaisuutena harmitonta ja kevyttä.
Sarjan ensimmäinen osa Hildur oli mielestäni hyvä. Suomalaisen kirjoittama islanttin sijoittuva dekkari, neulova mies jne. Monella tapaa jotain uutta ja kiinnostavaa tarjoava. Mutta sen jälkeen on mielestäni mennyt huonommaksi koko ajan. Rosa ja Björk oli vielä hyvä sikäli että oli kiva saada tietää siskojen kohtalosta. Mutta Jakob meni jotenkin ihan överiksi juoneltaan ja kätevästi hoidettiin Jakobin hankala ex pois kuvioista. Rakel oli aivan hajanaista ja poukkoilevaa juonen kuljetusta. Kieli on välillä huolimatonta, joka ei ole pelkästään kirjailijan vika vaan kustantamon välinpitämättömyyttä. Mutta miksi mukaan oli otettu Jakobin vanhemmat ja Hildurin raskaus? Kumpikin aika pienellä huomiolla eikä niillä oikein ollut mitään merkitystä juonen kannalta. ”Hän (Hildur) istuisi tässä hetken, söisi käsilaukussa olevan puolikkaan kebabrullan loppuun ja lähtisi sitten ajamaan kohti kotia.� Tästä kohdasta tuli olo että tekstin on luonut tekoäly eikä ihminen. Minusta Hildurilla ei olisi käsilaukkua vaan reppu tai olkalaukku. Ja kuka laittaa rullakebabin laukkuun?
This entire review has been hidden because of spoilers.
Satu Rämön Rakelin teemana olivat tällä kerralla mm. kalastusteollisuus, risteilyteollisuus ja mökkimurrot, jotka jälleen sopivat hyvin Islantiin. Kirja oli edellistä osaa uskottavampi, mutta vastauksia kysymyksiin tuotiin eteen kuin tarjottimelta - niiden eteen ei aina joutunut tekemään varsinaista poliisityötä vaan ne ikään kuin vain tapahtuivat päähahmolle. Ihmiset vain sattuivat tuomaan koko ajan eteen vuosikymmeniä vanhojen tapahtumien asioita. Tämä teki kirjasta jotenkin vähän liian helpon: Kirja oli helppolukuinen, mutta samalla tuntuu ettei ole oikeasti mietitty, kuinka asiat voisivat aidossa poliisityössä aueta. Hahmojen persooniin pääsi tällä kerralla melko niukasti sisään tarinan aikana: mm. Jacobin kudonta jja Hildurin sukeltelut on jo vähän nähty - olisin kaivannut enemmän henkilöiden persoonaa ja sisintä esiin - jäi epäselväksi, miltä kirjan asiat todella tuntuvat sen sijaan että asiat vain tapahtuvat henkilöille. Ja olen hieman kyllästynyt siihen, että kaikki Islannin rikokset nivoutuvat Hildurin omaan sukuun ja lähipiiriin - eikö se ole vähän nähty jo?
Kristiikistä huolimatta kirja oli minulle edeltäjäänsä jonkin verran parempi ja arvostan, että meillä on Satu Rämön kaltaista uraa tekevä kirjailija. Hänellä on hyvät hahmot ja lähtökohdat, mutta toivoisin seuraaviin osiin vähän enemmän juonellista sekä kirjallista haastetta ja että laajennetaan näköpiiriä pois Hildurin omasta suvusta.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Minun on kovin vaikea suhtautua suopeasti Hildur-sarjaan siksi, kun Rämö on avoimesi kertonut, kuinka hän rakentaa tarinat tarkan Excel-taulukoinnin avulla. Vaikka tämä on sinänsä nykyaikana hyvin järkevää, tämän tietäminen vie minulta pois jotain kirjailijuuden lumosta, ja suhtaudun näihin kirjoihin varmaan paljon kriittisemmin kuin olisi tarpeen. Kriittisyys liittyy erityisesti siihen, kuinka eri tarinalinjoja kuljetellaan eri kirjoissa ja miten niistä annetaan pitkin matkaa vihjeitä. Välillä vain lukijalle, välillä myös Hildurille.
Tässä sarjan nelososassakin on kovin monta rautaa tulessa. Tutkittavia rikoksia on peräti neljä ja sekä Hildurin menneisyydestä etä päähenkilöiden nykyisyydestä seurataan myös aikaisemmin alkaneiden langanpätkien aukikeriytymistä. Ja loppuun jää tietysti cliffhanger, jota ei enää edes yritetä peitellä. En vain pysty heittäytymään tarinoiden imuun, vaan mietin koko ajan Rämön laskuria, jonka Excelin juonisoluihin on linkitetty myös eurosolut. Täydellisen epäreilua, tiedän, mutta näin nämä asiat nyt tämän lukijan päässä koetaan. Sinänsä Rakel on ihan sujuvasti kirjoitettu lajityyppinsä edustaja.
2.5 Huomaan, että mulle ei enää riitä tämä Hildurin perheen tragedia ja jokin melko kevyt murhatutkinta, joiden rinnalla kulkee Jakobin ja muiden kuviot. En osaa sanoa, mitä toivoisin enemmän, mutta tämä tuntui jatkavan aiempia kirjoja enemmän venyttämällä faneille kuin itsenäisesti kantavana teoksena. Moni muu on taas nähnyt tämän sarjan eheimpänä teoksena. Sellasta se on, lukeminen.
Eiköhän tämä sarja ollut osaltani tässä. En päässyt tarinaan sisälle, koska juoni pieniä Rakel-palasia lukuun ottamatta oli tylsää. Nimikkohenkilöä nähdään valitettavan vähän. Kokonaisuutena tässä ei oikein tainnut tapahtuakaan mitään kiinnostavaa, vaan jätettiin tarkoituksella lisäaukkoja uuden rahastusjatko-osan varalle. Raah.
Hildur-sarjan paras teos oli mielestäni Rosa ja Björk. Jakob oli aika lennokas ja sekava, epäuskottavakin välillä, tämä uusin taas oli varsin tasapaksu ja yllätyksetön. Hieman alkaa jo tulla sellainen olo, että jatko-osia tehtaillaan korkeiden myyntilukujen toivossa ja vieläpä hyvin nopeaan tahtiin.
Rakel olisi varmasti hyötynyt pidemmästä työstämisestä, nyt kieli oli aika suoraviivaista ja kömpelöäkin välillä. Sekin alkaa jo tökkiä, että asioita jätetään auki selkeästi jatko-osia mielessä pitäen. Kuinka kauan lukijat jaksavat roikkua mukana lankojen yhteen vetämisen toivossa?
En ole paljon lukenut dekkareita, mutta tässä kirjassa ei kyllä paljon jännitystä tai jännitettä ollut. Ilmeisesti Rämön teokset kuuluvat cozy crime -genreen, mutta ehkä se on jo liiankin cozya, jos dekkari ei tarjoa yhtään jännityksen tunnetta. Tässä kirjassa ei myöskään paljastunut kovin paljon uutta Rakelista, vaikka nimi niin antoi olettaa. Jotkut juonilinjat tuntuivat vähän hätäisesti mukaan tungetuilta, kuten esimerkiksi Hildurin raskaus tai Jakobin vanhemmat. Niihin olisi voinut keskittyä enemmän tai jättää kokonaan pois.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Aika mitäänsanomaton ja sekava, en ole edes ihan varma mitä Rakelille lopulta tapahtui. Huomaan, että mulle alkaa jo riittää tämä kirjasta toiseen toistuva tapa kuvailla naisia "neidillä on verevät reidet" jne. Mihin ja kenen tarpeeseen se vastaa? Blaaaah.
Pakko myös kyseenalaistaa aika graafiset lähisuhdeväkivallan kuvaukset pitkin kirjasarjaa. Se meni välillä mässäilyn puolelle, eikä silläkään minusta ollut tarinan kannalta mitään arvoa.
Perusrämöä. Lukijaa pidetään hiukan tyhmänä tai ehkä kohderyhmä on liian suuri, jossa monet eivät yleensä lue/kuuntele kirjoja. Kohtuuvetävä tarina mutta ärsyttää se miten ovia pidetään auki seuraaville teoksille. Ärsyttää myös se, miten vähän kirja kertoi juuri Rakelista. Manuel olisi ollut parempi nimi muttei ehkä yhtä myyvä.
Tämän kirjan kuuntelu kesti mulla tosi pitkään, koska tää ei oikein missään vaiheessa tempaissut mukaansa. Raskaustroopin ilmestymisen jälkeen pidin ihan tarkoituksella taukoa, koska se ärsytti niin paljon. 😅 Ei valitettavasti yltänyt aiempien osien tasolle, ja lopusta jäi vähän hämmentynyt olo.
This entire review has been hidden because of spoilers.
minäkin ku kerran koko muukin suomi. ei mut siis nautin suuresti tän sarjan viboista tälläkin kertaa ja äänikirjoina nää katoaa aina ihan hetkessä. eli jotain mukaansa vetävää näissä vaan on, vaikka en kyllä ihan ymmärrä, miten just tää sarja on niin suuren huomion ja hypen saanu nostettua.
jakob oli kirjana mulle suuri pettymys, sillä se tuntui hutaistulta, hahmojen persoonallisuudet olivat ihan erilaiset ja tarinakin hyppi liian monen täysin erillisen osan välillä. mua vähän pelotti sen jälkeen tarttua tähän, mutta lopulta yllätyin melko positiivisesti. tässä oli enemmän ekojen kahden kirjan tuntua. eli viihdyin tämän parissa.
silti en tiiä oliko tapaus mitenkään super mielenkiintoinen tässäkään kirjassa. kaikki paljastui lopussa jälleen aika helposti. ja niin vain edellisenkin kirjan lopun cliffhangeriin saatiin tämän kirjan lopussa vastaus kuin taivaalta tipahtaen.
mun kysymys kuuluu nyt, oliko tää viimeinen kirja vai ei. eikö kolmannen kirjan alunperin pitänyt olla viimeinen? jotenkin olin aistivinani lopussa jälleen cliffhangerin ja avoimia lankoja joita ei vedetty yhteen. muutenkin olisin kyllä loppuun pettynyt, jos tämä todella olisi ollut koko sarjan lopetus. tuntuu ettei hildurin tarina vielä ollut valmis.
jatketaanko tätä sarjaa ikuisesti vaan koska se tekee rahaa? toisaalta ihan mielelläni minäkin hildurin pariin vielä palaan, jos vaan saadaan oikeasti huolella tehty ja viimeistelty tarina, joka antaa tähän sarjaan vielä todella jotain lisää. se jääköön kuitenkin nähtäväksi.
Jacobin lennokkaiden juonenkäänteiden jälkeen Rakel tuntui tutummalta ja turvallisemmalta, ehkä jopa liiankin? Enemmän kiinnosti Hildurin menneisyys kuin nykyisyydessä tapahtuvat irralliset asiat. Toivottavasti viimeinen (?) osa sitoo juonenpalat tyydyttävästi yhteen.
3,5 tähteä, odotin kirjaa pitkään mutta kokonaisuus jäi edeltäjäänsä laimeammaksi. Hahmojen tarinat eivät kehittyneet yhtä paljon kuin edeltävissä, eikä nimestä huolimatta Rakelista opittu juurikaan uutta. Pidän Rämön vähäeleisestä ja mutkattomasta tyylistä kuvata ihmissuhteita.
Kritiikistä huolimatta oli ihanaa uppoutua Islannin maisemiin ja ratkoa uutta rikosvyyhtiä. Tarina nivoutui myös hienosti aiemmin kerrottuun, vaikka aivan alun kuolemantapauksen yhteys ensimmäiseen kirjaan tuntui irralliselta tämän kirjan juonen kannalta. Aukkoja tarinaan vielä jäi, joten jään jännittyneenä odottamaan jatkoa!
Kuuntelin sekä luin tätä, äänikirjana todella koukuttava!
Rakel on supersuositun Hildur-trilogian (?!) neljäs osa. Minusta turha, Hildur-hypen aallonharjalla tehty rahastusjatko-osa. Pidin aiemmista osista kolmen-neljän tähden verran, mutta Rakel tuntui sisällöltään tyhjältä ja kerronnaltaan kömpelöltä. Kirjan loputtua mietin, että mitä tässä nyt oikein edes tapahtui.
Dekkarista puuttui kaikki jännitys ja jännitteet. Red herringit loistivat poissaolollaan. Ihmiset jäivät etäisiksi. Poliisit ratkoivat rikoksia liian helposti, asiat aukenivat noin vain, melkein kuin itsestään, ja kaikki väännettiin lukijalle selkeästi rautalangasta.
Itse kirjan nimihenkilö jäi loppujen lopuksi omituiseen sivurooliin. Hieman avattiin Hildurin äidin menneisyyttä, mutta kirjan päähenkilö oli Hildur, joka ratkoi nykypäivän Islannissa tapahtuneita rikoksia. Jonkinlainen itseisarvo tuntui olevan, että henkilöt ja tapahtumat monilta osin linkkaantuivat kirjasarjan aiempiin osiin.
Kuten edellisissäkin osissa, tässäkin kirjassa lukijalle ujutettiin Islantitietoutta. Tällä kertaa ehkä kuitenkin vähemmän räikeästi kuin aiemmin.
Kotiväkivaltaa kuvattiin turhankin tarkkaan, tuli huono olo, vaikka yleensä voin lukea vaikka kuinka raa’asta väkivallasta (tyyliin Jo Nesbø).
Kirja on selkeästi kirjoitettu ja helppo lukea. Uskon, että uppoaa moneen lukijaan. Mutta mistå kertoo hirveä hype Hildur-kirjojen ympärillä, koska eivät nämä dekkareina nyt niin hirveän erityisiä ole? Onko se eksoottinen Islanti, Rämön onnistunut some-brändäys, vai mikä?
Eipä taida trilogia jäädä neljäänkään osaan, sen verran vahvasti pedattiin jatko-osaa.
Kolme tähteä ennen kaikkea omalle keskittymiselleni. Odotin tätä osaa niin tohkeissani, että rupesin kuuntelemaan vaikka olisi pitänyt tehdä ihan kaikkea muuta. Niinpä yhtä aikaa nukuin, tein valokuvakansiota, ristipistoja, vaikka mitä sellaista, joka söi kaistaa. Jouduin kirjan loputtua kyselemään puolisolta, mikä olikaan kirjan rikos ja kuka paljastui konnaksi, ja huomasin, että kaikenlaista oli mennyt ohi. Tykkäsin ihan kehittelystä, tykkään edelleenkin siitä, että isoin mysteeri on Hildurin perhe. Mutta jos kirja ei pidä otteessaan niin, että sen kuulee läpi semihelppojen rutiinitöiden tai että sitä kuunnellessa nukahtaa päikkäreille, on jotain vähän pielessä. Ehkä isoin ongelma oli se, että sain juuri mainion Anna Glad -dekkarisarjan päätökseen, ja olen liiaksi sen lumoissa - oli vaikea asettua Hildurin astetta epäuskottavampien rikosten ja henkilöhahmojen äärelle.
Odotan silti jatkoa, niin kuin me sarja-addiktit teemme.
Kyllä tässä sarjassa parasta antia olivat kaksi ensimmäistä kirjaa. Rakel oli heikoin suoritus tähän mennessä: sekava ja melko tylsä juoni, joka ei johda oikein mihinkään. Hahmot ja tapahtumat pyörivät ympyrää, kunnes viimeiset ~70 sivua koukuttaa lukijan ja nyt odotan jatkoa sekä vastauksia kirjasarjan alussa esitettyihin kysymyksiin.
Mä kuuntelen näitä ihan puhtaasta kansallisvelvoitteesta. Tää ei onneks ollut yhtä päätön ko edellinen mut kyl tässäkin ainakin yksi unohtunut juonikuvio oli. Arvostan toki sitä miten paljon näissä aina kerrotaan, mitä edellisessä kirjassa tapahtui ko muute ei muistaisi
Edellistä kirjaa parempi, mutta yltää silti ehkä vain juuri ja juuri kolmeen tähteen. Kirjan nimi on Rakel, missä oli oikeasti kaikki info Rakelista? Oletettavasti Rakel on, tai ainakin oli, elossa jossakin, koska näppärästi autosta löytyneellä ruumiilla ei ollut muita tunnistettavia piirteitä, kuin pitkät hiukset. Ja kas kummaa, auton ovi oli auki juuri kuljettajan puolelta.
Tässä jätettiin tarkoituksella hirveästi aukkoja tarinaan, jotta seuraava osa saadaan taas myytyä. Toivottavasti seuraava kirja on viimeinen, koska tämä on nyt jo liiaksi venytetty sarja. Ei Hildurin sukuun oikeasti voi liittyä näin paljon mysteereitä... Tinna oli tämän kirjan ajaksi sivuutettu kokonaan johonkin reissuun, jotta Hildurilla oli aikaa käydä vierailemassa Helgan luona jatkuvasti.
Hildurin raskaus on mielestäni täysin typerä suunta ja mikä ihme Jakobin tyhjästä ilmestyvien vanhempien rooli oli? Miksi he olisivat matkustaneet Islantiin pyytämään apua, kun Jakob ei koko aikana edes vastaa heiltä tulleisiin viesteihin tai lue niitä? Koko kirjan ajan tuntui myös siltä, että Jakobin ja Gudrunin suhde yritetään ajaa karille, vaikka edellisissä kirjoissa he ovat olleet niin uskomattoman onnellisia. Tässä kirjassa taas Matias toivoo Hildurista äitihahmoa tilalle. Toivottavasti tätä käännettä ei Hildurin raskauden ohella tehdä, en voi kuvitella huonompaa ratkaisua.
Edelleen myös tuntuu paikoitellen, että kirjoitus on käännetty jostakin muusta kielestä suomeksi, koska välillä käytetään niin ihmeellistä kapulakieltä, että itsekin jo miettii, mitä oikein luin.
Seuraavassa kirjassa varmaan niputetaan jättimäinen kansainvälinen rikosvyyhti siististi kasaan, jos seuraava kirja on sarjan viimeinen.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Sarjan neljäsosa oli kolmatta eheämpi, mutta jälleen Rämö sortuu samaan: eri juonikulkuja on niin monta, että viimeisen parinkymmenen sivun ajan suurin osa niistä ratkaistaan yksittäisessä keskustelussa muutamalla lauseella. Oisko ”show don’t tell� mitään? Vähän myös töksähtää matkaopaspätkät islantilaisen kulttuurin tavoista ja nykyhetken trendeistä, mutta ne toisaalta tuokin sarjalle just jotain omaa särmää. Rikostutkinnat aika kekseliäitä, ja nyt alkaa vihdoin aiempienkin osien avoimet langat vähän löytyä. Hildurin menneisyyteen liittyvä juonenkäänne alkaa junnata, toisti tässä oikeastaan samaa kuin edeltävässä - lukijana alkaa kyllästyttää, että itse tietää kaiken mutta kirjan kertojahahmot ei. All in all nopeelukuinen ja ihan kiva.
3,5� Olisin halunnut tykätä tästä enemmän! Jakobia enemmän tykkäsinkin, mutta vähän samanlainen fiilis tästäkin jäi. Kaikkialla tapahtuu mutta mihinkään ei syvennytä jotenkin kunnolla. Hildurin suvun ympärillä pyörivä tarina ei kulkenut oikein mihinkään suuntaan, Rakelin osalta tuntui jo ennaltaan tutulta. Rämön teksti on nopealukuista ja seurattavaa, juonen käänteet hyviä, mutta kokonaisuus ei tule kasaan saakka. Ehkä se on tyylijuttu, johon täytyy vain tottua? Jatkoa taas odotellessa koska kyllähän näitä lukee. Sisarten tarinalle tässä ehkä ainakin petailtiin vähän jatkoa....?
Olihan se heti pakko lukea! Olen ihan sairaan iloinen Rämön saamasta maailmanlaajuisesta menestyksestä. Kirjat ovat kiistatta hyviä, mutta eivät tietenkään dekkarimaailmassa mitenkään täysin poikkeuksellisia - suosion räjähdyksen kaava on tosi yllätyksellinen.