"Ei päästä lukijaa helpolla. Runollinen kieli vaatii pysähtymään kirjan äärelle kunnolla, ja synkkä tunnelma pitelee otteessaan tarjoten vain hyvin satunnaisia valonpilkahduksia. Ei oikeastaan miellyttävä, mutta hypnoottinen lukukokemus."

"Kuvaus alkoholistin elämästä tulevaisuudessa, jossa nouseva vesi on tehnyt Rovaniemestä saariryhmän ja eläinten syöminen on siirtynyt lähinnä historiantunnin sisällöksi.

Eniten hämmensi takakansiteksti, josta oli jätetty suurin teema, riippuvuus, kokonaan pois. Kärkeen nostettu lajien välinen kumppanuus puolestaan jäi nähdäkseni enemmän taustalle.

Vaikka alun perin odotin ”puhtaampaa�� scifiä, pidin tavasta, jolla spekulatiivisia elementtejä tuotiin esille. Ilmastonmuutoksen jäljet ja aidonnäköiset keinoihmiset oli nivottu luontevasti osaksi maailmaa, jatkuvasti näkyvinä mutta kuitenkaan liikaa selittelemättä. Kieli oli rikasta, kauneuden ja ällöttävyyden väillä seilaavaa, ja jätti lukijan usein miettimään, mikä lopulta oli todellista.

Kirjan heikkous oli melko toisteinen juoni, vaikkakin samoissa virheissä vellominen ees taas varmasti oli realistinen kuvaus alkoholistin elämästä. Harmittaakin antaa näinkin matalat tähdet erottuvalle kirjalle, mutta viihdearvo olisi kaivannut selkeämpää draaman kaarta."

"Nappasin luettavaksi, koska rakastin Neuvelin Themis-kansioita. Tätä taustaa vasten Tulevaisuuden historia oli pettymys. (ŷ������in kuvauksesta poiketen itse kirja ei vihjaa, että tarinaa pitäisi lukea satiirina, enkä sitä oikein osaa sellaisena pitää.) Siinä määrin kiinnostava avaus kuitenkin, että ainakin seuraavalle osalle pitänee antaa mahdollisuus.

Lähtökohta oli kutkuttava: 99 naissukupolvea on pyrkinyt viemään ihmiskuntaa tähtiin, ja toisen maailmansodan lopulta käynnistyvässä tarinassa lähestytään avaruusmatkailun aikakautta. Naisten elämää ovat aina ohjanneet tiukat säännöt, ja suunnitelmaa häiritsemässä on ammoisista ajoista lähtien ollut mystinen Jäljittäjä.

Vaikka asetelmasta pidinkin, se oli samalla myös teoksen suurimpia ongelmia. Käy nimittäin ilmi, että syy, miksi sinne tähtiin ylipäätään pitäisi lähteä, pääsi hukkumaan jossakin sukupolven 10 tienoilla. En oikein onnistunut hyväksymään ajatusta, että tuhansien vuosien aikana kukaan ei olisi tahallaan tai vahingossa katkaissut tätä epämääräisen pyrkimyksen ketjua.

Toisekseen juonessa tapahtui periaatteessa paljon, mutta kumminkin yllättävän vähän. Oli väkivaltaa väkivallan vuoksi ja hahmojen sisäisiä kamppailuja, mutta kokonaisuus ei oikein edennyt. Pidin eniten menneisyyteen sijoittuvista välinäytöksistä, joissa nähtiin välähdyksiä aiempien sukupolvien elämästä."