Å·±¦ÓéÀÖ

Kas kun ei kukaan ryhtynyt juhlavuoden kunniaksi leffaprojektiin... Kyllä Kalevalasta varmaan ihan kelpo toimintaelokuvan saisi hyvällä käsikirjoituksella ja kunnon budjetilla, onhan siinä niitä näyttävämpiäkin taistelukohtauksia (sammon puolustus).

Minäkin haluaisin nähdä tuon Ragnarökin, mutta multa on jäänyt jo kolme edellistä Marvel-leffaa välistä (syytän typeriä työaikataulujani ja leffaseuran puutetta)... Kuinkahan paljon se haittaa?

Voisi kuitenkin vaatia vähän isomman budjetin kuin suomalaisilla on varaa, että siitä saisi näyttävänkin...

Annamariah wrote: "Kuinkahan paljon se haittaa?"

Ottaen huomioon, etten edes tiedä, mikä oli edellinen leffa (Doctor Strange? Homecoming? Jaah, välissä oli näköjään vielä Civil War), niin sanoisin, ettei ollenkaan. Ehkä Thorit on hyvä olla nähtynä, ja jokin Avengers, koska hahmoja ei esitellä ollenkaan ja pari kertaa viitataan aikaisempaan, mutta muuten se tuskin haittaa yhtään. Itsehän myös käyn "useinkin" leffassa yksin, omat aikataulut on huomattavasti helpompi järjestää kuin kahden tai useamman.

Multa on jäänyt väliin Doctor Strange, Guardians of Galaxy Vol. 2 ja Spider-Man: Homecoming, kaikki niitä aiemmat olen kyllä nähnyt.

Kyllä mäkin käyn välillä yksin leffassa, mutta jotenkin yksin on isompi kynnys saada lähdetyksi, ja sitten helposti huomaa, ettei kyseinen elokuva pyörikään enää...

Mulla oli just yksi vanhentuva leffalippu, joka piti saada käytettyä, mutta vaan yksi vapaapäivä, jolloin ehdin sen käyttää, kun työvuorot olivat sellaisia, ettei leffaan ehtinyt ennen eikä jälkeen. Leffatarjonta ei ollut kehuttava, joten päädyin katsomaan Nesbøn kirjaan perustuvan Lumiukon. Leffassa on kauniita norjalaisia maisemia ja hyvät näyttelijät, mutta juoni on kokonaisuutena ihan omituinen. Luin myöhemmin netistä, että kässäristä oli jäänyt kymmenesosa kuvaamatta kun aikataulu petti, mikä saattaa selittää...

Ah, Kalevalassa neuvotaan, miten vaimoa kuritetaan niin, etteivät naapurit kuule ja jäljet jäävät piiloon vaatteiden alle. Ensin toki neuvotaan yrittämään hyvällä, ja pieksämään kehotetaan vasta sitten jos puhe ei toimi (ja aluksi tartutaan vitsaan eikä heti raippaan).

Samasta luvusta, jossa morsian heittää hyvästit lapsuudenkodilleen, löytyi myös yksi kuorossa laulettu laulu ihan sanasta sanaan, eli . Kiva saada tällekin kappaleelle konteksti.

Sain Kalevalan lopulta toissa yönä päätökseen. Eilen oli töissä hiljainen ilta, joten runoilin asiakkaiden välillä arvostelun:

Mieleni minun tekevi,
aivoni ajattelevi,
lähteäni laatimahan,
arviota arpomahan,
kun sain kirjan katsotuksi,
kaikki lehdet luetuiksi.
Kauan emmin aloitusta,
pitkään kirjaan tarttumista.
Vaiti vuotti hyllyssänsä,
odotellen ottajaansa
ukkikullan kirjastossa,
vaarivainaan varastossa.
Luin mä päivän, luin mä toisen,
luinpa kohta kolmannenkin.
Kului viikko, kului toinen,
kului kotvan kolmattakin,
päivää kaksikymmentäkin,
kunnes pääsin loppuun saakka,
aivan takakanteen asti
eepokseni ennättelin.

Vaka vanha Väinämöinen,
tietäjä iän-ikuinen,
sekä seppo Ilmarinen,
takoja alinomainen,
lähti neittä noutamahan,
Pohjan piikaa kosimahan.
Louhi, Pohjolan emäntä,
Pohjan akka harvahammas,
eipä anna tytärtänsä,
päästä pientä kaunoistansa
sulhasille syyttä suotta,
kosijoille korvauksetta.
Ilmarinen sammon takoi,
kirjokannen kilkutteli,
voitti tytön vaimoksensa,
kainaloiseksi kanaksi.
Myöskin lieto Lemminkäinen,
itse kaunis Kaukomieli,
neitosia nauratteli,
piikasia piiritteli,
kunnes taasen sotaan tahtoi,
kaikkialla riitaa haastoi.
Läksi miehet sotimahan,
Pohjan maille tappelohon,
ryhtyi sammon ryöstäjiksi,
kirjokannen kaappareiksi.
Tapahtuipa kaikenlaista
muutakin jos jonkinlaista,
mistä en nyt tässä haasta,
kusta jouda kertomahan.

Pidin kyllä tarinasta,
Suomen kansan kertomasta,
Lönnrotin kokoamasta,
yksiin kansiin laittamasta.
Hyvän annoin arvosanan,
kolme jaoin tähtösiä,
neljä jäi vähän vajaaksi,
viisi vielä kauemmaksi.
Toistoa on turhan paljon,
samaa kerta kerran jälkeen,
loitsuja kaikkiin vaivoihin,
lauluja joka lähtöhön.
Onpa silti oivallinen,
kirja varsin kelvollinen,
sanoiltansa suurenmoinen,
vaikkakin hidastempoinen.
Ehkä luen uudestaankin,
suosittelen toisillekin.

Piti käydä ihan tykkäämässä tuollaisesta arvostelusta. :-)

Vau mikä arvostelu! Eikun Kalevala 2 vääntämään 😉

Johan oli hieno arvostelu! Wau! Aivan mahtava.

Kiitos :D Kaikkea sitä jaksaa väkertää, kun on töissä luppoaikaa...

Pitkään hyllyssä odottanut Pianomiehen tytär alkaa olla loppusuoralla. Venkslasin taas vähän Popsugar- ja Helmet-haasteiden kirjoja, minkä jälkeen Helmet-haasteesen jäi Findleyn kirjan mentävä aukko (sukuromaani). Vielä sata sivua, niin Helmet-haaste on lopultakin valmis.

Timothy Findleyn Pianomiehen tytär sai nipin napin kolme tähteä. Yleensä tykkään historiallisista romaaneista, mutta tämä on jokseenkin masentava, minkä lisäksi kirjoitustyyli on hieman turhan taiteellinen minun makuuni. En myöskään erityisemmin kiintynyt henkilöihin, mutta kirjalla oli kuitenkin hetkensä eikä lukeminen juuri tökkinyt, joten pyöristin kaksi ja puoli tähteä ylöspäin.

Aloitin viime yönä viimeisen tähän haasteeseen valitun kirjan, joka on Bill Brysonin Mother Tongue: The Story of the English Language. Teksti on kyllä sujuvaa ja viihdyttävää, mutta olen bongannut jo useamman virheen, mikä saa tietenkin epäilemään kaikkien muidenkin väittämien todenperäisyyttä...

Tämä haaste on nyt valmis! Ainakin siis ennalta valittujen 12 kirjan suhteen. Minulta puuttuu vielä tämän vuoden lukuhaasteista pari kirjaa, jotka löytyvät omasta kirjahyllystäni, minkä lisäksi aioin lukea joulukuussa muutaman vanhan lempikirjani uudelleen.

Brysonin kirja jäi kahteen tähteen. Se oli kyllä varsin viihdyttävä ja varmasti siinä oli kaikenlaista mielenkiintoista tietoa, mutta selkeitä asiavirheitä oli niin paljon (esim. suomen kieltä koskevia), että se syö uskottavuutta. Mistä minä siis tiedän, pitävätkö myöskään (minulle ennestään tuntemattomat) englannin kielen outouksia koskevat väitteet paikkaansa?

Tämä oli erittäin onnistunut haaste, jota jatkan (toivottavasti yhtä hyvällä menestyksellä) myös alkavana vuonna. Kahdestatoista haastekirjasta ehdoton suosikkini oli Kolme muskettisoturia.

Varsinaisten haastekirjojen lisäksi sain luettua lukemattomien pinosta aika monta ylimääräistäkin kirjaa. Etenkin loppuvuodesta ehdin myös lukea uudelleen joitain vanhoja suosikkejani, joten yhteensä omaa hyllyä tuli vuonna 2017 käytettyä 39 kirjan verran, mikä tekee 14 532 sivua.