Å·±¦ÓéÀÖ

RAKKAUSROMAANI*
Kaunokirjallisuuden lajityyppi, joka keskittyy romanttisen rakkauden kuvaamiseen.

Rakkausromaanille ja romantiikkagenren alalajeille ei löydy määritelmiä tieteen termipankista. Yrjö Hosiaisluoman Kirjallisuuden sanakirja ei myöskään anna suoraa määritelmää vaan viittaa kolmeen muuhun hakusanaan, jotka ovat:

Eroottinen kirjallisuus
Aistillista rakkautta käsittelevä kirjallisuus. Toisin kuin pornografinen kirjallisuus, eroottinen kirjallisuus ei keskity pelkän seksin kuvaamiseen.

Harlekiiniromanssi
Sarjamaisesti tuotettu lähinnä naislukijoille tarkoitettu viihteellinen rakkauskertomus tai -romaani. Käsite juontaa kanadalaisen Richard Bonnycastlen 1949 perustamasta Harlequin Enterprises -kustantamosta, joka erikoistui romanttiseen rakkausviihteeseen.

Naistenromaani
Naisille suunnattu romanttinen, enimmäkseen kliseinen ja taiteelliselta tasoltaan vaatimaton kirjallisuuden muoto, jota edustavat esim. saksalainen Hedwig Courths-Mahler sekä englantilaiset Catherine Cookson ja Barbara Cartland; naistenviihde.

Rakkausromaaneja pidetään siis yleisesti "naisten hömppänä" eikä minään vakavasti otettavana kirjallisuudenlajina.

Rakkausromaaneja löytyy periaatteessa kaikista muistakin genreistä, joten rajanveto voi olla vaikeaa. Karkeasti sanottuna rakkausromaanissa rakkaussuhde ja sen kehitys ovat pää- eikä sivuosassa, minkä lisäksi genreen kuuluu onnellinen loppu. Kaikissa rakkausromaaneissa ei harrasteta seksiä ollenkaan, mutta joissain tapauksissa romantiikan ja erotiikan raja voi olla häilyvä. Ainakin pääkaupunkiseudun kirjastoissa sekä rakkausromaanit että eroottinen kirjallisuus ovat sulassa sovussa viihdehyllyssä.

Seuraavat alalajit ja muu genreen liittyvä sanasto määritelmineen on kopioitu kirjastonhoitaja Riikka Utriaisen .

Contemporary romance
Nykypäivään sijoittuva tarina.

Historical romance
Historiallinen rakkausromaani eli menneisyyteen sijoittuva tarina.

Alpha hero
Alfasankari on tarinan miespäähenkilö, joka on valta-asemassa ja tottunut saamaan tahtonsa läpi tilanteessa kuin tilanteessa.

Bad Boy
Pahapoika on tarinana miespäähenkilö, jonka käytös voi olla hiomatonta tai maine pahamainen, tai jonka historiassa on synkkä salaisuus.

Beta hero
Beetasankari on tarinan miespäähenkilö, joka ei ole valta-asemassa tai joka ei nauti vallan osoittamisesta, vaan on luonteeltaan pehmeämpi. Eräänlainen alfasankarin antiteesi.

Close/forced proximity
Vetovoima ja rakkaus syttyy, kun päähenkilöt joutuvat olosuhteiden pakottamina viettämään paljon aikaa toistensa seurassa/muusta maailmasta eristettynä.

Marriage of Convenience
Järkiavioliitto eli päähenkilöt päättävät avioitua jonkinlaisen hyödyn, eivät rakkauden vuoksi.

Opposites attract
Vastakohtien viehätys syntyy, kun päähenkilöt vaikuttavat siltä, ettei heillä ole mitään yhteistä, mutta rakastuvat silti.

Secret Baby
Raskaus tai lapsi, joka pidetään tai on pidetty salassa toiselta vanhemmalta.

F/F
Tarinan molemmat päähenkilöt ovat naisia.

M/M
Tarinan molemmat päähenkilöt ovat miehiä.

Näiden lisäksi haluan lisätä vielä listaan tällä vuosikymmenellä kovassa kasvussa olleen genren, joka on etenkin englanninkielisessä maailmassa erittäin suosittu:

Paranormal romance
Rakkausromaani, jossa on mukana yliluonnollisia elementtejä. Paranormaalin genren kirjoissa on usein vampyyreja, ihmissusia, noitia, kummituksia ym. ja henkilöillä voi olla yliluonnollisia kykyjä.

*

Avaan tämän keskustelun jo nyt, koska yhdessä luettavasta rakkausromaanista äänestetään heti vuodenvaihteessa 1.�7.1.

Nyt voi siis alkaa esittää ehdotuksia. Minä valitsen sitten kuun lopussa viisi teosta, joista saatte ää²Ô±ð²õ³Ùää.

Eikö kukaan uskalla myöntää lukevansa rakkausromaaneja? :D Kyllä minä voin itsekin valita kirjat ää²Ô±ð²õ³Ù²â²õtä varten (mulla on jo muutama ehdokas mielessä), mutta otan mielelläni vastaan ehdotuksia myös muilta osallistujilta.

Itse tunnustaudun historiallisten rakkausromaanien suurkuluttajaksi (olen näemmä hyllyttänyt niitä Å·±¦ÓéÀÖissa jo 300 kappaletta). Joukkoon mahtuu aivan uskomatonta kuraa, mutta myös oikeasti hyviä romaaneja, joissa on historialliset faktat kohdillaan ja rakkaustarinan lisäksi myös yhteiskunnallista sisältöä.

Moderneja rakkausromaaneja luen hyvin vähän, lähinnä vain jotain chick lit -kirjoja (esim. Sophie Kinsella) ja Austen-modernisointeja. Tänä vuonna tosin lainasin e-kirjastosta Sally Thornen romaanin The Hating Game, josta tykkäsin niin paljon, että hankin juuri pokkarin ihan omaan kirjahyllyyni.

Olen tykännyt historiallisista romaaneista lapsesta asti (mikä johtuu ehkä osittain siitä, että luin pienenä paljon vanhoja tyttökirjoja). Historialliset rakkausromaanit löysin vasta parikymppisenä, kun niitä alkoi tulla kirjastossa hyllyttäessä vastaan. Historiallinen romantiikka on minulle rentouttavaa viihdettä ja eräänlaista "lohtulukemista" (vrt. comfort food), genreen kun kuuluu onnellinen loppu.

Minä en kyllä oikeasti lue juurikaan tätä genreä. Menisikö joku tyyliin Lady Chatterleyn rakastaja tai Jane Austen (alkuperäinen) vielä näihin rajoihin? Okalinnut? Sitten olisi tietenkin se ikuisuusprojekti Outlander, mutta se on aika pitkä ja veikkaisin, että kaikki genreen vähänkään kallellaan olevat ovat sen kyllä kahlanneet läpi.

Akhilleen laulua uskaltaisin ehkä suositella omista hiljattain lukemistani. En olisi siihen varmaan tarttunut ellen olisi saanut lahjaksi, mutta se oli lopulta varsin kiva ja varmaan suhteellisen puhdasverinen M/M-alagenren edustaja.

Ehdottomasti myönnän lukevani! Eniten ehkä historiallista ja sitten YA/fantasiajuttuja. Contemporary hiukan harvemmin uppoaa. Pitää päästä koneelle kaivelemaan omaa TBR-listaa jos sieltä löytyisi ehdotuksia.

Lumissa wrote: "Menisikö joku tyyliin Lady Chatterleyn rakastaja tai Jane Austen (alkuperäinen) vielä näihin rajoihin?"
Jane Austenin kirjat laskisin rakkausromaaneiksi, Lawrencea en, mutta tämä on toki subjektiivinen näkemykseni.

Akhilleen laulu ei mielestäni myöskään ihan täysin istu genreen, vaikka siinä rakkaudesta kerrotaankin, sillä mytologian tuntien HEA (happily ever after) ei tainnut hänen kohdallaan ihan toteutua...

Mutta genren rajat ovat tosiaan siinä mielessä hämärät, että melko harvassa kirjassa ei ole minkäänlaista rakkauskertomusta, ja joissain tapauksissa on ihan mielipidekysymys, lasketaanko kirja romantiikkagenreen vai ei.

Noh, päädyin sitten heti kaivelemaan ja omalla lukulistalla löytyi mm. seuraavat;

³§¾±³¾±è³Ü°ì²¹²Ô°ì±ð°ùääÂáä³Ù
Lasipalatsi
Sydämenlyönneissä ikuisuus

Näistä on mainittu että olisivat romance-kirjallisuutta mutta myös muuta, joten eivät ihan "puhtaita" sen genren kirjoja kuitenkaan ole (Simpukankerääjien veikkaisin olevan ehkä jotain Okalintujen tyyppistä?). En ole noista mitään lukenut joten vaikea sanoa.

Loput omassa listassa ovat lähinnä vain englanniksi tai sitten Annamariahin suosituksia, joten en ehdota niitä, koska hän voi itse valita niistä jos kokee tarpeelliseksi.

Okalinnut on ihana! Mutta sekin varmaan aikalailla historical fiction-tyyppinen. Lady Chatterleyn kuvittelisin menevän, ainakin mikä kuva itselle kirjasta jäi.
Outlander on luettuna mutta jos sitä halutaan lukea, niin itse voin ainakin yrittää kahlata siinä vaiheessa kakkos osaa.
Tuo Hating Game olisi omalla lukulistalla, joten se kiinnostaa kyllä.

Erotiikasta luin juuri Anais Nin:in Delta of Venus: Erotica. Että jos sellainen kiinnostaa, niin ilmeisesti kulttiteos. Itse en kyllä pitänyt.

Annamariah wrote: "Akhilleen laulu ei mielestäni myöskään ihan täysin istu genreen, vaikka siinä rakkaudesta kerrotaankin, sillä mytologian tuntien HEA (happily ever after) ei tainnut hänen kohdallaan ihan toteutua..."

No riippuu varmaan siitä, kuinka paljon vaaleanpunaista höttöä HEA-ehdon täyttymiseen tarvitaan. Minusta ehto täyttyi ihan hyvin, mutta ei se nyt mitään Cartland-Cookson -sarjaa tosiaan ole.

Mun mielestä päähenkilön kuolema (ellei tarina etene ihan vanhuuteen asti) ja onnellinen loppu ovat vähän ristiriidassa keskenään :D Romeo ja Juliakin on rakkaustarina, mutta en silti pitäisi sitä varsinaisesti romantiikkagenren edustajana (jos nyt genrellä ajatellaan sellaista kirjallisuutta, jota löytää kirjaston viihdehyllystä).

Annamariah wrote: "Mun mielestä päähenkilön kuolema (ellei tarina etene ihan vanhuuteen asti) ja onnellinen loppu ovat vähän ristiriidassa keskenään :D"

Olen lähes varma, että vampyyriromantiikan harrastajat voivat jättää tästä eriävän mielipiteen ;)

Niin no, epäkuolleet (undead) on sitten taas asia erikseen :D

Itse kyllä luen sekä rakkausromaaneita että eroottisia kirjoja. Käytännössä mikään noista alagenreistä ei ole mulle vierasta. Luen pääosin englanniksi ja voisi sanoa, että jos joku eksyisi mun Å·±¦ÓéÀÖ-profiiliin, niin näkisi kyllä, ettei ne oo mun lukemana mitään harvinaisia. Viimeksi lopetin juuri Calendar Girlin ja oma näkemykseni saattaa erota erittäin paljon monien muiden näkemyksistä. Eikä mulla Harlequin-kustantamon kirjat oo vieraita eikä niitä häpeile, vaikka kirjahyllyssä viekin ison tilan. Muutenkin tykkään aika monipuolisesti tän tyyppisistä kirjoista alagenreistä riippumatta. Olen lukenut todella hyviä m/m-kirjoja siinä missä historiallisia tai vaikka paranormaaleista kertoviakin. Mut tämän tyyppisiin kirjoihin suhtaudun rakkaudella, kun olen niiden parissa viihtynyt lähes koko ikäni, vaikka alkoi ehkä nuortenkirjojen rakkaus-teemasta siirtyen näihin jopa eroottisiin tai ei välttämättä ees eroottisiin rakkausromaaneihin/rakkaustarinoihin, joissa ei välttämättä onnellista loppua mut mieluummin kyllä.

Ja omat TBR-listat tän suhteen pitkiä kun nälkävuodet, mut toisaalta lukenut myös sellaisia kirjoja, joista en tiedä kuinka monet niitä muuten olisi lukenut. Ja kotimaisesta rakkaudesta ainakin vanhimpia tyyliin Polvat tai Kaari Utrio tai Kristiina Vuori ehkä perinteisempiä tai Hilja Valtosen Opettajattaren varaventtiili tms.

Kuin myös tunnustan, että luen tätä genreä normaalisti varmaankin eniten. Jos nyt ei lasketa tätä vuotta jolloin on tullut haasteista johtuen luettua melkoinen määrä klassikkoja, joita ei voi tähän osastoon laskea, jos nyt ei Humisevaa harjua voi tähän laskea. Kait sekin jollain tasolla on rakkausromaani. :)

Mun omalla lukulistalla on tästä osastosta jatko-osia, että en lähtisi niitä suosittelemaan tähän. Ehkä jäin vain jännityksellä odottamaan ideoita ja ajatuksia tähän genreen, siksi en edes lähtenyt ehdottomaan omia. Toisekseen tämän genren haluan suurella todennäköisyydellä lukea, joka tarkoittaisi sitä, että jos vinkkaan omasta mielestäni hyviä ja lukemiani niin en voisi osallistua.;)

Mutta jos nyt jotain niin Paranormal Romance alalajiin kuuluvat suosittelisin niin, J.R. Wardin Mustan Tikarin Veljeskunta sarja joista ensimmäinen on Pimeyden rakastaja ja saman kirjailijan Langenneet enkelit sarja on myös ihana. :P Mulla on jokunen veljeskunnan kirjoista lukematta, jotka käsittääkseni on jo suomennettukin, niin jos ne tulevat valituksi niin voin toki lukea sitten jonkun samaan sarjaan kuuluvan muun kirjan.

Yhteiseksi kirjaksi valitsisin tässä (kuten muissakin genreissä) mieluiten sellaisen romaanin, joka ei olisi osa sarjaa (tai vähintäänkin sarjan pitäisi olla sellainen, jonka osat toimivat itsenäisinä teoksina). Ehkä eniten vaihtoehtoja karsii se, että lukupiirikirjan pitäisi olla suomeksi, sillä ainakaan omia suosikkejani ei ole käännetty. (Pitääkin varmaan tänään käydä vilkuilemassa kirjaston suomenkielistä viihdehyllyä sillä silmällä, jos sieltä löytyisi jotain kivaa.)

Hyvien sarjojen suosittelu ketjussa on toki silti suotavaa, koska tarkoituksena on jakaa lukuvinkkejä ylipäätään kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Äänestykseen yritän todennäköisesti valita taas mahdollisimman erilaisia teoksia: klassikko, moderni, historiallinen, paranormaali, erotiikka? Viimeksimainitusta minulla ei oikein ole kokemusta, joten ideoita otetaan vastaan. Fifty Shades - Sidottu on varmaankin se tunnetuin/myydyin, mutta ei ilmeisesti kovin hyvä, minkä lisäksi se aloittaa sarjan...

Jos mietitään ihan viihteen kannalta ja suomennoksia, niin mm. Nora Roberts kirjailijana sellainen, joiden kirjoista taas löytyy monipuolisesti erilaisia kategorioita. On niin paranormaalia kuin sitten draamaa ja thrillerimäisempää romantiikkaa. Itse tavallaan rakastan kyseisen kirjailijan tuotantoa, jota suomeksi ja englanniksi lukenut. Erotiikkaan kai suomeksi on julkaistu lähinnä Dayn Crossfire-sarja, Tiffany Reiszin Perisynti-sarjaa tai Anna Toddin After-sarjan tyyppisiä kirjoja. Toki kai suomalaisiakin kirjoja on tyyliin Rietas Orkidea, joka lähinnä koostuu useista novelleista tms.

Itse asiassa muistin juuri, että minulla on omassa kirjahyllyssä vielä toistaiseksi lukematon eroottisen kirjallisuuden klassikko eli John Clelandin Fanny Hill vuodelta 1748. Siitä on ilmestynyt suomenkielinen painos Fanny Hill: Ilotytön muistelmat viimeksi vuonna 2008, joten sitä löytyisi hyvin kirjastostakin. Poimin kirjan matkaani jostain kirjankierrätyksestä, kun se tuli vastaan, sillä siihen on viitattu useissa lukemissani kirjoissa. Taidan siis laittaa sen äänestyksen erotiikkaehdokkaaksi, jollei vastustusta ja/tai kilpailevia ehdotuksia kuulu.

Paranormaali romantiikka tuntuu olevan vähän vaikeampi genre, sillä sitä ei ole suomennettu ihan hirveästi ja melkein kaikki kirjat kuuluvat johonkin sarjaan. Lisäksi suurin osa suomennetuista kirjoista on nuortenkirjallisuutta, mutta se ei välttämättä ole este. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan! Jonkin sarjan ensimmäinen osakin voisi käydä, jos tarina ei jää ihan kesken (esim. Twilightin ensimmäinen osa Houkutus toimii periaatteessa yksinäänkin, sillä Meyer ei alun perin suunnitellut kirjoittavansa pidempää sarjaa).

Heh, mulla oli jotain mielessä aikaisemmin, kun ensimmäisen kerran näin tämän, mutta en sitten ole vielä jaksanut järjestellä ajatuksiani tarpeeksi kirjoittaakseni jotain. Jokin vain koko genressä häiritsee minua, tai ehkä tarkemmin sanottuna tuossa sanastossa. Kaikki alfat ja betat ja bad boyt kuulostavat jotenkin niin stereotyyppisiltä, enkä yleensäkään niin pidä siitä, että kirjan perusjuoni kerrotaan ja määritellään jo etukäteen, kuten noissa monissa tapahtuu.

Tykkään romantiikasta sopivassa määrin, mutta yleensä varmaan haluaisin, että se olisi pelkkä sivujuoni, joten minun on hyvin vaikea määritellä, mitkä kirjat edes kuuluisivat tähän, sillä usein saatan jättää kirjan valitsematta, jos huomaan sen merkityksi "vahvasti" romantiikaksi, chick-littejä nyt ehkä lukuunottamatta. Historiallisissa romaaneissa romantiikka vielä menee, mutta niissäkin on tullut vastaan pari varoittavaa esimerkkiä (esim. henkisen/fyysisen väkivallan normalisointia parisuhteessa, stalkkausta, mustasukkaisuutta tms.). Löytyisiköhän Georgette Heyerin kirjoista suomennettuja ja saatavilla olevia? Kaari Utrio tai joku toinen suomalainen olisi myös kiva saada mukaan.

Mitä minulle on nyt tullut mieleen, niin Graeme Simsionin Vaimotesti löytyisi itseltänikin, tosin minikirjana, jota ehkä säästelen sopivaan tarpeeseen, sitä paitsi se on kadonnut jonnekin. Onkohan se edes romantiikkaa, vai eikö sitä merkitä romantiikaksi, koska se on miehen kirjoittama..? Eroottisemmista klassikoista olisi tietenkin markiisi de Saden Justine ja Agnar Myklen paheksuttu Laulu punaisesta rubiinista, noukin sen itsellenikin jostain vaihtokärrystä. Pitäisin myös Lady Chatterleyn rakastajaa kyllä riittävän sopivana, kun kerran sen soveliaisuudesta käytiin oikeuttakin. Se kyllä lienee myös tulossa TBR-listan kautta jossain vaiheessa. (Hmm... mitähän se kertoo minusta, että kaikki ehdottamani taitavat olla miesten kirjoittamia naisten hallitsemassa genressä? Ja kai ainakin jossain määrin kiellettyjäkin...)

Hmm, uskaltaisikohan enää uudelleen lukea nuoruuteni suosikkia Houkutusta, voi olla että tähdet tippuisi...

Vaimotesti menee omasta mielestäni hyvin tähän genreen (ja sivuhuomautuksena pidin siitä).

Justine oli sen sijaan todella vaikea lukea, vaikka aiheen ottaisikin satiirina, koin jatkuvan toiston tuskastuttavana, enkä ymmärtänyt oikein mitä sillä haettiin.
Hieman samaan kastiin tuon Anais Nin:in kanssa mutta vielä hurjempia käänteitä ja seksuaalista väkivaltaa. En tiedä olenko jotenkin herkkä? Onko muita jotka ovat nuo lukeneet?

Yksi mikä tuli mieleen nyt on Jojo Moyensin Me Before You. Tämä on varmasti suomennettu mutta en kyllä muista miten. Ja elokuvakin on taidettu tehdä. Kirjailija on saanut mm. RNA (romantic novel of the year) palkinnon, tosin ei tällä teoksella. Mutta ainakin varmaan sellainen perus genren edustaja.

En minäkään saa päähäni mikä tuo Me Before You on suomeksi, mutta se on kyllä suomennettu. Mites Cecilia Ahernin P. S. Rakastan sinua? En ole lukenut sitä, mutta löytyy kirjahyllystä kaksin kappalein, kun voitin jostain kaksi pokkaria ja antoivat sitten samaa kirjaa kaksi kappaletta. Ja vielä kirjaa, joka ei oikeastaan kiinnosta pätkääkään. Mutta tässä voisi olla hyvä syy lukea kirja.

Terhi wrote: "En minäkään saa päähäni mikä tuo Me Before You on suomeksi, mutta se on kyllä suomennettu."

Hyvä, ettei kukaan muukaan muista sitä. Leffaa tai kirjaa nimittäin kysyttiin kerran tietovisassa ja tunnistin sen kyllä, mutta en vain nimeä muistanut, vain sen, että se oli jotain mitäänsanomatonta. (Enkä sitten muista, eikö nimi kelvannut englanniksi tai en ehkä muistanut sitäkään.) Ja sehän oli Kerro minulle jotain hyvää.

Ja on sinua tosiaan onnistanut! :D

Minä kun tykkään näistä klassikoista (ts. kirjoista, joista olen kuullut jo jostain kauan sitten ), niin kiinnostaisi lukea myös Coletten °ä³óé°ù¾±. Sen romanttisuudesta en sitten tiedä, mutta on sitä niin hyllytettykin.

Georgette Heyeria on kyllä suomennettu aika paljonkin, mutta yhtään uutta painosta ei varmaan ole otettu sitten 80-luvun... Kirjastoista hänen teoksian löytyy siis suomeksi hyvin huonosti. Kirppareilla ja kirjankierrätyksissä niitä tulee välillä vastaan.

Olen kaavaillut historialliseksi just jotain Utrion kirjaa, että saadaan samalla kotimainen kirjailija. Vielä pitäisi vaan keksiä, mikä olisi hyvä yksittäinen. Pari mulla on lukematta omassakin hyllyssä, mutta en tiedä, ovatko ne yksittäisiä vai jotain sarjaa (en edes muista nimiä ulkoa)...

Vaimotesti on vahva ehdokas moderniksi teokseksi, sillä sitä on kehuttu paljon. Miesnäkökulmasta tulee vielä plussaa, tämä kun on niin naisvaltainen genre.

Kyllä minäkin tykkään rentoutua romantiikan parissa. Nimittäin suomalaisen maalaisromantiikan parissa tai historiallisen romantiikan. Myös sellaiset jotenkuten romanttiset tarinat, jotka sijoittuvat vieraaseen kaukaiseen maahan (usein myös aikaan) kiinnostavat. Mutta tykkään lukea realistisesta maailmasta. Jos tarina on epäuskottava tai sisältää jotain zombeja ja vampyyrejä niin..ei oikein iske meikäläiseen. Nuo mainitsemanikin alueet, joita olen mielelläni lukenut, niin niidenkin kohdalla on tullut luettua vain paria hassua kirjailijaa. Vaikea löytää sellaisia, joista tykkäisin. Pitää olla sopivasti romantiikkaa, mutta mun on vaikea lukea kirjaa, jossa se on pääasia. Olisi päähenkilöllä hyvä olla omakin tarina ja puitteet kiinnostavat tai edes viehättävät.

Varsinaista erotiikkaa en ole lukenut. Enkä mitään kiska-romskuja. Kerran aloitin joku 10 sivua kaverini harlekiinista, kun oltiin yhdessä lomamatkalla ja multa loppui lukeminen. Sen kymmenen sivun aikana tuli jo selväksi, etten ainakaan siitä kirjasta tykkää. Ihan ekoilla sivuilla nainen tapasi miehen, jota naisen silmin kuvailtiin tyyliin "hänen vahvat käsivartensa ja jykevä rintansa".. en pystynyt lainkaan seuraamaan naisen motivaatiota hullaantua heti kakkossivulla kohtaamaansa mieheen.

Tämän genren kohdalla (joistakin ala-genre varautuneisuuksistani huolimatta) suhtaudun ihan avoimin mielin, mitä muilla on ehdotettavaa. Mielelläni löytäisin tästä jotain uutta luettavaa, sillä ne kirjoittajat, joita olen lukenut on hyvin pitkälti koluttu. Eira Pättikankaan romaaneja on vielä aika paljon lukematta. Olen tykännyt noista historiallisista fiktioista. En tosin ole ihan varma kuuluvatko ihan suoranaisesti tähän genreen, sillä romanttinen suhde ei ole ehkä se ihan täysin keskiössä oleva asia.

Tytti wrote: "Minä kun tykkään näistä klassikoista (ts. kirjoista, joista olen kuullut jo jostain kauan sitten ), niin kiinnostaisi lukea myös Coletten °ä³óé°ù¾±. Sen romanttisuudesta en sitten tiedä, mutta on sitä niin hyllytettykin. "

Tuo Cheri tarttui ihan herätelainan keväällä kirjastosta mukaan, enkä ihan kyllä oikein saanut selvää, mistä klassikkoasema on peräisin. Aihe on varmasti ollut jossain määrin kohahduttava ja tyyli on hyvinkin moderni, mutta jotenkin jätti kyllä kylmäksi. Ainakaan erityisen romanttinen kirja se ei minusta ollut, vaikka rakkaussuhteesta kertoikin. Mutta lyhyt on, joten siinä mielessä vahinko ei ole iso, vaikka lukisikin eikä ihan justiinsa itselle kolahtaisi!

Hehee, mulla on just toi Coletten Cheri lainassa kirjastosta..päätin jatkaa lainaa ensi vuoteen. En lue vielä ennen uutta vuotta. Omassa hyllyssä on myös Coletten Vilja oraalla, jonka ostin viime kesänä Hangon satamassa divarikojusta. En tiennytkään että nämä olisivat romantiikkaa. Kiinnostuin kirjoittajasta, kun yksi youtuben booktubereista kehui Coletten kirjoja kovasti. Nimesi kuopustyttärensäkin Coletteksi. :D

On minulla ollut Cheri lainassakin, palautui vain lukematta. En vain tullut ottaneeksi luettavaksi, kirjoja taisi olla kesken niin paljon. Eikä Colette varmaan varsinaisesti romantiikkaa olekaan, ei ainakaan siinä mielessä, mitä sillä nykyisin tarkoitetaan, mutta kai toisaalta monissa hänen kirjoissaan rakkaussuhde on aika lailla keskiössä. (Muistaakseni olen nähnyt elokuvan.) Tosin taisi jommassa kummassa Cheristä kertovista kirjoista olla myös vanheneminen jossain määrin ainakin sivujuonena, joten olisi ehkä sopinut siihen kohtaan Helmetissä.

Romanttisia kirjoja aina naureskellaan ja vähätellään sen vuoksi, että niitä kaikenkarvaisia kirjoittajia ja tarjontaa on niin tuhottomasti. Ja lukijoita myös. Mutta oikeasti HYVÄN romanttisen kirjan kirjoittaminen vaatii taitoa. Mun mielestä tosi vaativa genre, jos ei ole valmis antamaan itselleen anteeksi monenmoisia kliseitä ja keppoisia juonikuvioita. Siis vaikka olisikin kevyt tai viihteellinen tarina (hyvänmielen onnellinen loppu jne), niin silti...jos ei halua aivan täysin pinnallista tavaraa. Monia olen aloittanut ja keskeyttänyt, koska juonikuvioista on puuttunut logiikkaa ja päähenkilöillä huonosti motivoituneita tekoja ja toimintaa. Tai sitten tekstistä oikein paistaa, että kirjoittaja nauttii kaikenlaisista melodramaattisista kuvioista ja juoruista ja kirjoittaja suhtautuu niin mustavalkoisesti ihmisluontoihin, että jakaa ne hyviin ja pahoihin..ja mahdollisesti esittää päähenkilön täysin veemäiset oikut "vahvatahtoisuutena" tai muuna rohkeutena. Tämmösiin synteihin on tullut törmättyä aikojen saatossa kun kirjat on jääneet kesken jo ennen sivua 40.

Eli täydennyksenä tuohon edelliseen kirjoittamaani: romantiikan genressä on niin paljon tarjontaa, että sinne mahtuu jättimäinen määrä ihan hirveää kuraa, joka ei edes onnistu viihdyttämään. Tykkäisin aina silloin tällöin lukea tuommosen ihanan, mukaansa tempaavan romanttisen tarinan. Mutta kun en ole oikein vihkiytynyt tähän genreen, niin en osaa yhtään suunnistaa mihinkään. En tiedä mikä on hyvää, eikä ole ollut paljon tuttuja ja ystäviäkään, jotka lukisivat genreä niin, että osaisivat suositella jotain. Å·±¦ÓéÀÖissakaan ihmiset ei juuri kirjoita romantiikka-kirjoihin mitään selvennystä tähtien lisäksi, että miksi tykkäsivät kirjasta. Haluavat varmaan lisätä kirjan hyllyyn mahdollisimman vähä-eleisesti. :D

Tytti wrote: "Tosin taisi jommassa kummassa Cheristä kertovista kirjoista olla myös vanheneminen jossain määrin ainakin sivujuonena, joten olisi ehkä sopinut siihen kohtaan Helmetissä"

Tuo on muuten ihan totta, itse asiassa tuo vanhenemisen käsittely on tietyllä tapaa Cherin pääteemoja, ja sitä se kyllä käsittelee ansiokkaasti ja niin raikkaalla otteella, että nykykirjallisuuskaan harvoin yltää moiseen.

Ja Peonyn kommentin romantiikasta vaativana genrenä allekirjoitan täysin. Kun genreen kuuluu tiettyjä konventioita, niin taiteilu niiden ja luettavuuden välillä voi olla aika haastavaa.

Törmäsin aika mielenkiintoiseen teokseen aihealueeseen liittyen (en pysty linkittämään puhelimella) mutta teos oli Omenatarha eli kertomus huonoista miehistä (Artemis Kelosaari). Olikohan kirjoitettu 80-luvulla, ja kertoo mieskurtisaaneista. Hyviä arvosteluita saanut.

Enkä nyt pääse puhelimella enää korjaamaan edellistä viestiäni mutta siis ilmeisesti ihan uutuus kirja! Eikä mistään 80-luvulta...en tiedä mistä sen nappasin, mielestäni jossain komentissa niin luki mutta en enää sellaista kyllä löytänyt. Joka tapauksessa saattaa eksyä omaan lukemistoon kyseisessä kuussa jos sen vaan käsiin saan.

Kuulostaapa tosiaan Omenatarha eli kertomus huonoista miehistä ihan mielenkiintoiselta.

Itseltäni löytyy myös esim. Pussy, merirosvokuningatar ja itse asiassa myös Kreikkalainen naimajuttu, joka on ollut näköjään myös Docventures-kirjasuosituksissa. (Kannattaa muuten vilkaista suomentajan nimi.) Ekan olen ajatellut lukevani, toinen menee ehkä vähän liian pornografiseksi omaan makuuni, mutta välillä kannattaa tosiaan tsekata kirjastojen vaihtohyllyt... :D Itse asiassa en tiedä, kuuluuko kumpikaan ihan tähän genreen, Pussy on ehkä enemmän feminististä ja Naimajuttu pornografista, mutta rajat on tehty rikottavaksi, tai jotain...

Ja kun tuli puheeksi tuo viktoriaaninen aika, niin muistui mieleeni myös Oscar Wilden Teleny ja sitten edvardiaaniselta ajalta E.M. Forsterin Maurice.

(Itse muuten käytän yleensä kännykälläkin ihan vain selaimella Å·±¦ÓéÀÖia, sillä se app on aivan surkea. Ei se niin kovin helppoa ole, mutta tarvittaessa toimii tarpeeksi hyvin, varsinkin kun olen laittanut kirjanmerkiksi tuon Discussions-sivun.)

Minä olen pohtinut tämän romantiikka-genren rajausta. Eli mitä se romantiikka on? Pitääkö sen olla kirjaston 'romantiikka'-hyllystä? Meidän kirjastossa romantiikassa on mm. Tuulen viemää. Ja tuossa kirjastossa en oikeastaan tiedä, missä kohdassa alkaa romantiikka ja missä viihde-kirjallisuus loppuu. Vai onko tuo romantiikka sen viihdekirjallisuuden ala-juttu. Viihteestä löytyy mm. Enni Mustosia, Kaari Utrioita ja Kristiina Vuorta...siis historiallisen fiktion kirjoittajia. Mutta en tiedä onko noi romantiikkaa.

Mun mielestä lähes kaikki Jane Austenit esimerkiksi on romantiikkaa, mutta ei niitä kirjastossa romantiikka-hyllyyn laiteta. Eli kuinka väljästi suhtaudutaan tähän genreen?

Minä en muistaakseni ole edes nähnyt romantiikka- tai viihdehyllyjä kirjastoissa enkä kirjakaupoissakaan, joten ainakaan sitä ei voi oikein käyttää kriteerinä. Ja Tuulen viemää on loppujen lopuksi aika kaukana romantiikasta (vaikka edustaakin juuri sitä "romantiikkaa", jota haluaisin kirjasta löytyvän), joten on aika mielenkiintoista, jos se on sinne hyllytetty.

Jotain vinkkiä voi löytyä näiltä sivustoilta:

Helsingin keskustan Akateemisessa kirjakaupassa oli ainakin ennen englanninkielinen romance-hylly erikseen, jossa oli siis ihan HEA-romantiikkaa, niin historiallista, nykyaikaista kuin paranormaaliakin. Yritän valita äänestykseen nimenomaan mahdollisimman kiistattomasti genreen kuuluvia kirjoja, joissa ihmissuhde on keskiössä ja loppu on tietenkin onnellinen.

Jos haastetta haluaa suorittaa omilla säännöillä (eli listata omassa ketjussaan vaikka useamman kirjan per genre tai ylipäätään valita itse haastekirjansa), saa sitten tietenkin käyttää omaa harkintaansa. Eri genrejen rajat ovat vähän hämäriä ja tulkinnat henkilökohtaisia, minkä lisäksi jotkut kirjat kuuluvat useaan genreen samanaikaisesti (esim. steampunk lasketaan yleensä scifiksi, mutta kaikissa minun lukemissani steampunk-kirjoissa on ollut mukana myös fantasiaelementtejä, kuten keijuja, vampyyreja tai ihmissusia. Sitten ihan jo joku historiallinen romantiikka kuuluu jo nimensä puolesta kahteen ryhmään).

Kävin Pasilan kirjastossa tutustumassa suomenkieliseen viihdehyllyyn. Kirjastonhoitajan mukaan viihdehyllyn kirjavalikoimaa on muokattu ja siitä on siirretty pois historiallisia romaaneja. Valikoimassa on sen sijaan chick litiä, nuoremmille lukijoille sopivia romaaneja yms. Ilmeisesti kaikki kirjastolaiset eivät ole kovin ihastuneita uudistukseen. Viihdehyllyn valikoima ei viehättänyt minua.

Luen itse vähän suoranaisesti romanttista kirjallisuutta. En pistä vastaan, jos lukemissani historiallisissa romaaneissa on romantiikkaa, mutta en valitse lukemistani sen perusteella. Ehkä kuitenkin osallistun haasteeseen.

Vai on historialliset fiktiot siirretty muualle. Periaatteessa ihan järkevääkin, sillä oli hassua, että esim Paula Havasteen kirjat olivat tavallisessa kaunohyllyssä ja Enni Mustosen viihde hyllyssä, vaikka omasta mielestäni Havasteen teksti ei ole mitenkään vähemmän viihteellisempää kuin Mustosen teksti (historiallisissa fiktioissa). Samoin Kaari Utrio ei ole mielestäni sen viihteellisempi kuin Havaste. Kai kirjoittaja on jumahtanut viihde-lokeroon jos on joskus kirjoittanut yhdenkin kirjan, joka on katsottu viihteelliseksi, niin koko tuotanto on sitten "hömppää".

Huomaan selkeän eron joidenkin ihmisten suhtautumisessa kirjoittajaan juuri tuon hyllyjaon perusteella. Kun paljastan lukevani Enni Mustosia, niin reaktio on tyyliä "no jopa olet vajonnut alas", vaikka sanoja lukee itse Havasteen kirjoja ihan hikuna, eikä ole koskaan lukenut mitään Mustoselta, koska se on siellä "halveksuttavassa" viihde-hyllyssä. Samoin Utrioita ei voi samasta hylly-syystä lukea, vaikka ne pari lukemaani Utriota ovat olleet erittäin historiapitoisia ja romantiikkaa ei ole ihan hirveästi löytynyt ja taas Havaste kirjoittaa ihan seksikohtauksia ja historia luo ihan vain puitteet. Mustonen ja Utrio keskittyvät mun mielestä enemmän ympäröivän yhteiskunnan ja historiallisen hetken kuvaamiseen. Tarkoitukseni ei ole parjata Havastetta, vaan ihmetellä tuota jakoa. Mulla nimittäin näihin romantiikka-viihde-juttuihin ei liity isoja arvostus-halveksunta-tunteita. Minä arvostan romantiikan ja viihteen kirjoittajia. Jos ei olisi viihteellisempiä kirjoja välipaloiksi, niin multa loppuisi höyry lukea kovin suurta määrää painavampaa kirjallisuutta. Siis uskon, että luettujen korkeakirjallisten kirjojen määrä per vuosi tipahtaisi, jos ei välillä voisi rentoutua hyvän viihteen parissa. Viihdekirjat ei ainakaan omalla kohdallani syö aikaa muun kirjallisuuden lukemiselta. Joskus vain on mieli niin väsynyt, että joko piristän sitä viihteellä tai en lue ollenkaan.

Toki arvostusta multa ei oikein heru ihan vaivatta kliseistä koottujen tekstien kohdalla, mitä romantiikan tuotannossa varmaan 95% on. Jaksan lukea kirjan, jossa on muutama epäuskottava kohtaus ja kiusallinen repliikki tms. jos tarina muuten on hauska tai ajankuva miellyttää. Mutta ei ole yksikään näiden isojen kansainvälisesti menestyneiden romantiikka-ChickLit-kirjoittajien kirja napannut mukaansa niin, että olisin viitsinyt jatkaa lukemista. Siksi tämä helmikuun haaste on todellinen haaste, jos yritän jotain tuommosta. Ehkä pakko pitäytyä kotimaisessa..jos siis romantiikkaan lasketaan joku muukin kuin Tuija Lehtinen..vai pitäisikö kokeilla sitä? Viimeksi olen lukenut häneltä kirjan 12-13-vuotiaana. :D

Nyt kun tuli toisen ketjun takia mieleen Hiljaiset sillat, niin mainitaanpa se täälläkin. Mutta ei taida tämäkään ihan täysin genreen sopia, ei nimittäin taida olla sitä "HEA:ta" eli "Happily Ever Afteriä". Ajattelin kuitenkin lukea sen Popsugariin kirjaksi, joka on saanut huonoja arvosteluja, se kun oli muistaakseni jokin aikaisempien vuosien haastekohta.

Minä olen pari kirjaa Mustoselta (tai siis mikä hänen oikea nimensä olikaan) lukenut, toinen oli dekkari oikealla nimellä ja toinen sijoittui sota-aikaan. Ei se kyllä minusta kovin "kevyttä viihdettä" ollut, mutta ei mitään "painavaakaan" kirjallisuutta, ehkä vain siitä syystä, että kyseessä oli suhteellisen lyhyt pokkari. Ehkä "viihde" on sitten sellaista nopeasti luettavaa kirjallisuutta, mutta sitten en taas laskisi Utriota siihen. Havastetta en ole lukenut, eikä nyt ehkä ihan kuulosta minun kirjailijaltani, vähän samanlaiselta kuin Kristiina Vuori, mutta hänellä on ehkä mielenkiintoisempia aiheita.

No niin, yhdessä luettavan rakkausromaanin ää²Ô±ð²õ³Ù²â²õ aukeaa kohta! (Jos onnistuin temppuilemaan aikavyöhykkeiden kanssa oikein, pääsette äänestämään klo 11 alkaen ja ää²Ô±ð²õ³Ù²â²õaikaa on viikko.) Esittelen ää²Ô±ð²õ³Ù²â²õvaihtoehdot taas tekijän mukaan aakkosjärjestyksessä:

Jane Austen: Viisasteleva sydän
Koska Ylpeys ja ennakkoluulo on jo luettu, klassikkorakkauskertomukseksi pääsi Austenin viimeiseksi jäänyt romaani, joka edustaa samalla ns. "second chance" -alagenreä.

John Cleland: Fanny Hill : ilotytön muistelmat
Eroottisen kirjallisuuden edustajaksi valikoitui myös klassikko vuodelta 1748. Tähän kirjaan on viitattu monissa lukemissani historiallisissa rakkausromaaneissa ja siitä on otettu suomeksikin useita painoksia.

Graeme Simsion: Vaimotesti
Tämä moderni rakkausromaani edustaa vaihteeksi miesnäkökulmaa, joka on tässä genressä melko harvinainen. Tämän pitäisi olla kevyttä hyvän mielen luettavaa.

Kaari Utrio: Oppinut neiti
Tässäkin menee kaksi kärpästä yhdellä iskulla: historiallinen romantiikka ja kotimainen vaihtoehto. En ole itse (vielä) oikein perehtynyt Utrion tuotantoon, joten kysyin suosituksia kälyltäni.

J. R. Ward: Pimeyden rakastaja
Paranormaaliin romantiikkaan en löytänyt hyvää suomennettua yksittäistä teosta, joten valitsin tämän suositun sarjan ensimmäisen osan, josta keskustelussa olikin jo juttua. Ilmeisesti sarjan eri osat keskittyvät eri pariskuntiin, joten käsittääkseni ainakin ensimmäisen osan voi hyvin lukea erikseenkin.

Minä tässä mietin, pitäisikö ratkaista pattitilanne, jotta Annan ei tarvitsisi valita, sillä nyt on neljä kirjaa tasapisteissä... En vain osaa päättää kahden kirjan väliltä. Ovathan uudet jäsenet äänestäneet myös?

Anna mennä Tytti! 😊

Minun oli vielä äänestämättä, mutta päädyin äänestämään sitä kirjaa jota en ole vielä lukenut ja siten ettei tule uudestaan tasapisteitä. Vaan nythän on vielä kaikilla kirjoilla ihan mahdollisuudet voittaa. Pimeyden rakastaja ja Vaimotesti on luettu jo aiemmin.

Äänestysaikaa on vielä pari päivää jäljellä, joten tilanne voi vielä muuttua. Rohkeasti vaan äänestämään, jos et ole vielä ehtinyt :)

Sinällään kiva, että kaikki ää²Ô±ð²õ³Ù²â²õvaihtoehdot ovat saaneet kannatusta - tulkitsen sen niin, etten ole tehnyt ihan huonoja valintoja :D

Itse taas totesin etten oo äänestänyt, mut puhtaasti siitä syystä et jokainen vaihtoehto luettua joskus elämäni aikana ja Pimeyden rakastaja noista se joka lähes täydellisen sarjan aloittajana hyllyssä. Kun vikaa osaa ei saa mistään. Mut jos valitsette jonkun niin voin toki keskustella sit kirjasta/aiheesta.

Äänestin Pimeyden rakastajaa, koska todennäköisesti joka tapauksessa luen sen. Viime vuonna lukemani Vaimotesti oli mielestäni lähinnä harmitonta hömppää, josta ei jää juuri mitään mieleen.

Minä olen myös lukenut Vaimotestin, joten itse taidan lukea Viisastelevan sydämen, joka löysi tiensä myös Oma kirjahylly-haasteeseen, sillä löytyy omasta kirjahyllystä.

Taidan myös lukea tuon Pimeyden rakastajan koska se löytyy omalta tbr-listalta. Vaimotesti ja Viisasteleva sydän on jo luettuna.

Toi Pimeyden rakastaja on kyllä niin pitkällä mun mukavuusalueen ulkopuolella, että se menee suoraan Helmetin "ei ole mukavuusalueellasi"-kohtaan, jos valinta osuu siihen. >D Urheilu-kirjassakin se urheilu voi olla vain kehys. Mutta noi paranormaali-jutut kyllä yleensä hallitsee tarinaa ..yritin kerran haasteen vuoksi lukea jonkun vampyyri-sarjan läpi, mutta hyydyin viiden kirjan jälkeen kun en vaan enää pystynyt. Samoin yhtenä vuotena luin Lumottu (D. Harkness) ja jaksoin lukea loppuun vain, koska luulin siellä lopussa olevan jotain ihmeellistä hypetettyä jännää. No ei ollut, joten mun olisi pitänyt viehättyä vain siitä kummallisesta vampyyrimies-kuviosta. Sen jälkeen en ole koskenut paranormaali-kirjoihin pitkällä tikullakaan. Mutta aina voi yrittää yhdellä kirjalla uudelleen. Mut neljä ja puolisataa sivua! Huiiii.. >D

Nyt olisi vielä viimeiset hetket ää²Ô±ð²õ³Ùää yhteistä lukupiirikirjaa, jos haluaa vaikuttaa valintaan.

Itse olen lukenut ehdolla olevista kirjoista vain Viisastelevan sydämen, mutta tulen todennäköisesti lukemaan ainakin suurimman osan noista tämän vuoden aikana ää²Ô±ð²õ³Ù²â²õtuloksesta riippumatta.

Äänestyksen voittajaksi selviytyi neljällä äänellä Graeme Simsionin Vaimotesti, jota alamme lukea 29. päivä.

Ehkä tämä on ihan hyvä, että Vaimotesti tuli valituksi, niin voin lukea jotain muuta rakkausteemaista omalta TBR listalta.